Törmäsin eilen blogiin, jossa oli kerrottu kokemuksia vaihtovuodesta Yhdysvalloissa. Kyseinen kirjoittaja kehotti minua aloittamaan oman blogini tulevista muuttokokemuksistani ja tässä sitä ollaan - kokeillaan ja katsotaan, mitä tästä nyt tulee. Innoittajasta poiketen tarkoituksena olisi siis muuttaa Yhdysvaltoihin pysyvästi; Michiganin osavaltioon, Holly-nimiseen kaupunkiin.

Avioiduin amerikkalaisen miehen kanssa lähes viisi vuotta sitten. Asustelimme täällä Etelä-Suomessa, mutta elämä Suomessa ei ottanut lähteäkseen liikkeelle mieheni osalta. Töitä ei aktiivisesta hausta huolimatta monitaiturille löytynyt, eikä ystäviäkään ollut helppo saada. Lopulta mieheni väsyi tilanteeseen ja päätti palata kotimaahansa. Sovittiin, että kun molemmat saavat elämänsä sopivaan vaiheeseen, muutan miehen perässä koirineni.

Kesällä -07 laitoimme viisumihakemuksen eteenpäin ja jo tammikuussa sainkin tiedon, että olen viisumikelpoinen. Pian saisi varata Helsinkiin lähetystöön tapaamisaikaa ja tuon jälkeen varata lennot. Nyt maaliskuussa tilanne on edelleen tuossa vaiheessa. Olen aviopuolisona viisumikelpoinen, hieno juttu! Mitäs nyt? Tulevana kesänä luulin muuttavani, mutta nyt tilanne onkin vain yksi suuri kysymysmerkki. Mies ja omakotitalo odottelevat siis Michiganissa ja minä koirien kanssa täällä, että voisimme ottaa taas askeleen eteenpäin järjestelyissä.

Tällä välin pitäisi tarttua reippaasti toimeen ja selvitellä muuttokuorman viemistä tuonne Jenkkeihin. Mukaan haluan ottaa astioita, kirjoja ja vaatteita. Tavaraa minulla on ihan liikaa kertynyt tähän pieneen kaksioon, mutta kaikesta en osaa luopua edes muuton edessä. Olen ajatellut, että jos mukana on omat tavarat ja muita suomalaisia juttuja, koti-ikävä ei pääsisi heti iskemään kovin voimakkaana. Näillä etäavioliiton tapaamisreissuilla olemme jo yhteiseen kotiin keränneet suomalaisia astioita ja pussilakanoita ym. - veipä mies jouluna mukanaan vessaan käsisuihkunkin, jonka joutuu minua varten asentamaan! Tämä tavarapaljous ja siitä eroon pääseminen tuntuu niin ylitsevuotavan vaikealta, että ahkeran järjestelyn sijaan olen juuttunut paikoilleni. Suurimmalle osalle huonekaluista on jo koti tiedossa, mutta tuo pienempi roina ja rakkaat tavarat, jotka täyttävät kaikki kaapit ja hyllyt, on se ongelma. Kaikkea ei voi viedä vanhempien luo säilytettäväksi; onkohan tällä paikkakunnalla mahdollista tilata kerrostalon takapihalle siirtolava, johon kantaa kaikki tavarat ja lava viedään kaatopaikalle minun puolestani tiettyä summaa vastaan?

Tänään odottelen mahdollisesti lisää uutisia viisumini tilanteesta, jahka saan mieheni langan päähän. Palataan asiaan.