Tiistaina siis pääsin paikalliseen kirjastoon Jamien ystävällisellä avustuksella. Jamie oli myös aiemmin aamulla soittanut kirjastoon ja selvittänyt, mitä papereita minulla täytyy olla mukana kortin saamiseksi. Ensimmäiseksi tiskille, jossa minulle tehtiin kirjastokortti. Minulla oli pyydetyt paperit mukana, mutta kukaan ei niitä katsonut. Sain kaksi korttia, sellaisen luottokortin kokoisen, kuten Suomesssa ja täkäläisen suositun avaimenperään sopivan pikkukortin. Pikainen opastus tädiltä: Takaseinällä on nuortenkirjallisuus, oikealla fiktio, takanasi suuritekstiset kirjat. Laina-aika on kolme viikkoa, ja lainat voi uusia puhelimitse; numero on kortissa. Maksimimyöhästymismaksu on $1 vaikka kirja olisi kuinka myöhässä; mutta noita maksuja sovelletaan aina tapauskohtaisesti.
Kortit kädessä lähdettiin sitten fiktiohyllyille. Fiktiohyllyt oli jaoteltu mysteeri, jännitys, rakkaus jne. periaatteella - mitä ihmettä on tapahtunut sille näppärälle, tutulle ja selkeälle luokitukselle, joka Suomessa on käytössä?! Tässä kirjastossa sitä ei näemmä tunneta. Siinä sitten kuljettiin hyllyjä edestakaisin, ja koetin samalla kuumeisesti miettiä kuuluvatko tutut kirjailijani mysteeri- vai jännitysluokkaan? Kun sitten löytyi oikea kirja, kirjan sisäpuolelta piti etsiä "takakansiteksti", jotta osaisi hahmottaa onkohan tämän kirjan jo lukenut aiemmin suomeksi vai ei. Vaikka Jamie toi minut kirjastoon ihan vain minun itseni vuoksi ja vapaaehtoisesti, itselleni alkoi tulla melkoinen tuska, kun toinen joutui odottamaan ja odottamaan. Nappasin mukaan pinon kirjoja, pitää katsoa tänään tarkemmin, mitä sitä tulikaan lainattua. Kirjojen varaaminen on ilmaista, joten jätin Gerritsenin vielä suomentamattoman (?) teoksen varaukseen. Kirjastosta soitetaan, kun kirja on haettavissa - jos he huomaavat sen olevan varauksessa; kannattaa itse soitella ja kysellä kirjan perään?! Lainattujen kirjojen takasivulle lätkäistiin leimalla palautuspäivä. Jotenkin tämä oli mielenkiintoinen yhdistelmä Suomen vanhaa käytäntöä ennen tietokonejärjestelmiä, ja toisaalta taas osa asioista hoidetaan nimenomaan tietokoneilla.
****
Miehen sisko soitti eilen aamulla ja siinä kun juteltiin niitä näitä, hän kysyi, onko mieheni muistanut antaa minulle vaaleanpunaiset joulukuusenkoristeet, jotka hän on minulle ostanut? No eipä tuo mies ollut niistä mitään sanonut, joten mieheltä sitten tiedustelemaan, että missäköhän moiset koristeet mahtavat olla. Mies sanoi, että varmasti sinä näit ne vaaleanpunaiset linnut ruokailutilan hyllyllä? A-haa, ne. Ne samaiset linnut, jotka minä kaikessa hiljaisuudessa laitoin laatikkoon ja ullakolle - ajattelin, ettei mies kuitenkaan osaa moisia kaivata. En edes kysynyt silloin, että mistä on moiset hankkinut. Siispä minun värikoodattu hopea-haaleanvaaleanpunainen kuuseni sai eilen kaksi uutta asukasta, tässä luvattu kuva toisesta (ovat luonnossa suurempia kuin tuossa kuvassa):
Juuri aiemmin päivällä olin sanonut Jamielle, että voisin pyytää kotoa vanhat lapsuuteni aikaiset pienet puulinnut, jotka piti aikoinaan minun vaatimuksestani olla aina joulukuusessa. Noh, nyt sain sitten hieman toisenmoiset linnut puuta asuttamaan. Olen edelleen sanaton, joten ei tästä tämän enempää tällä kertaa.
****
Lauantai-illalla seuraavat jouluhippalot, ehkä jo vihdoin ja viimein muistaisin laittaa kameraan ladatut paristot, jotta saisin muutamien talojen jouluvaloista kuvat tuossa matkanvarrelta.
****
Läppäristäni on mikrofoni hajonnut. Korjausvinkkejä kenelläkään? Skype on kiva, mutta ilman mikrofonia hiukan tylsä tapa pitää yhteyttä - tosin onhan sitten chatin mahdollisuus.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.