Pakkaspäivä täällä Etelä-Pohjanmaalla ja auringosta ei tietoakaan - mutta pilkahdus auringonvaloa päätti siitä huolimatta piristää päiväämme.

Isä soitti aamulla aikaisin sairaalasta, hän oli todella hyväntuulinen ja jutteli äidin kanssa kauan. Tänään päivällä kävin vierailulla ja sairaalaan saapuessani isä oli pienellä kävelyllä. Pysähdyttiin käytävän tuoleille päiväkahville ja jutusteltiin. Siskontyttöni (5v.) oli piirtänyt toisen upean kuvan sairaalaan vietäväksi, ja siellä ne ovat nyt huoneen seinällä molemmat. Hoitaja on teipannut ne niin, että isäni näkee ne sängyssä maatessaan. Palattiin isän huoneeseen ja viivyin vierailulla hieman kauemmin kuin valvotulla osastolla oikeastaan saisi olla. Isä oli niin kovin pirteä ja iloinen, hän sanoi tuntevansa olonsa paremmaksi kuin aiemmin.

Toivotaan, että tämä olisi merkki siitä, että paraneminen pääsee nyt alkamaan. Oli miten oli, tämä päivä antoi taas minulle lisää toivoa ja voimaa. En halua nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta näinköhän olisin kiitospäivää viettämässä Amerikan perheen luona?

                   ***

Yhdysvalloissa siirryttiin myös talviaikaan viime yönä, eli Suomen ja Michiganin aikaero on taas tutut seitsemän tuntia.