Irtiottoa tästä ikävästä tilanteesta on tarjonnut mieheni ottamalla puheeksi talon remontin. Omakotitalo, jonka ostimme viime kesänä, on jo vanha. Lisäksi edelliset asukkaat ovat eläneet siellä melko huoletonta elämää, ja päästäneet paikat sikaiseen kuntoon ja rapistumaan, eli koko talo kaipaa remontointia - ensimmäisenä projektina vessa/kylpyhuone. Talossa on kylpyamme, jonka tilalle haluan suomalaisen suihkun, eli sellaisen, jonka voi ottaa seinästä irti. Amerikkalasten suihkut ovat todella näppäriä kurakeleillä koirien tassuja pestessä, kun suihkun suutin on seinässä kiinni parin metrin korkeudella. Veden paine määräytyy lämpötilan mukaan, kuuma vesi tulee kunnon suihkuna, kylmä vesi liruna. Kylppäri laatoitetaan, mutta netin kautta sopivien laattojen etsiminen on osoittautunut haastavaksi työksi.
Kylppärin jälkeen seuraavana listalla on varmaankin lattioiden hiominen ja käsittely. Kaunis kovapuulattia oli peitetty kokolattiamatolla. Ainut huone kylppärin lisäksi, missä mattoa ei ollut, oli ruokailutila ja keittiö - tässä näkymä olohuoneen suunnasta. Ruokailutila ei ole ihan niin pieni, kuin kuvassa näyttää, kyllä sinne ruokapöytä mahtuu ;) Jossain radio-ohjelmassa selitettiin astiankuivauskaapin puutos sillä, että kunnon amerikkalaisella kotirouvalla tulee olla keittön tiskialtaalta näkymä etupihalle, jotta voi valvoa pihalla leikkiviä lapsia ja tämä olisi sitten "jäänyt käytännöksi". Hupaisan kuuloista, mutta voisin kuvitella sen pitävän jopa paikkansa? Tiskialtaan yläpuolella siis ikkuna etupihalle.
Tässä vielä hämyinen olohuone, jossa kuvanottoaikana matto vielä lattiassa.
Kun lattiat on saatu kuntoon, on aika siirtyä ihanaan punaiseen, rapattuun makuuhuoneeseen... Ja tehdä sille kiireesti jotain, jotta se tulee siedettäväksi! En tiedä kuinka monta kerrosta maalia tuo kaipaisi, jotta punaisen saisi peittoon vai onko yksinkertaisempaa paneloida seinät.
Inhoan noita tuuletinlamppuja (, joka kuvassa siis yläreunassa näkyy), mutta pari kesävierailua on todistanut minulle niiden hyödyn. Valitettavasti tulevat tarpeeseen hyvän ilmastoinnin lisäksi.
Taloa ei ole vielä remontoitu, sillä mieheni on tyypillinen amerikkalainen: hän suorittaa jatko-opintoja yliopistossa ja tekee kahta työtä. Minun oli tarkoitus mennä kesällä aloittelemaan remonttia, mutta viisumin ollessa kysymystilassa, en vielä paikan päälle pääsekään. Ystävät olivat tosin suurella porukalla taloa siivoamassa alkusyksystä, tässä minun ihana kälyni :) Mieheni sisko on loistotyyppi, Amerikan "siskoni", joka tekee kaikkensa, jotta tuntisin oloni kotoisaksi. Pitääpä jossain vaiheessa kertoa juhannuksen grillijuhlista, jotka hän järjesti minun ensimmäisellä kesävierailullani.
Toki kukaan ei voi ikinä korvata omaa isosiskoani, jonka kanssa olemme samalla aaltopituudella ja joka ymmärtää minua varmasti paremmin kuin kukaan muu maailmassa. Onneksi sähköpostitse ja Skypen kautta on helppo pitää yhteyttä, kun tuo muutto on osunut kohdalle. Pitääpä myös kertoilla tästä Suomen perheestä enemmän jossain vaiheessa.
Ja tämän pohjalaisittain vuolaan tunnepurkauksen jälkeen vielä takaisin taloasiaan. Michigan on luonnoltaan ja ilmastoltaan hyvin Suomen kaltainen, mutta koivuja siellä ei kasva. En tiedä, kuka alunperin nuo istutti, mutta etu- ja takapihalla kasvavat kauniit koivut, varmaan paikkakunnan ainoat. Onneksi mies on tehnyt työkseen myös puun- ja puutarhanhoitojuttuja, olen sanonut, että koivuista täytyy pitää hyvää huolta! Kuvassa nyt ei tuosta puusta näy juuri muuta kuin runko, mutta kyllä sen siitä koivuksi tunnistaa. Tuo ovi vie amerikkalaiseen tapaan suoraan olohuoneeseen. Muut ulko-ovet löytyvät breezewayn (päätin nimetä tuon oleskeluhuoneeksi) kohdalta ja takapihalta sekä autotallista pääsee myös taloon juuri tuon oleskelutilan läpi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.