sunnuntai, 7. syyskuu 2008
Yksi eron hetki lähellä, huomennako se koittaa?
Tuo kone oli lahja perheeltäni, kun vuosien jälkeen sain vihdoin ja viimein gradun *hyi mikä kirosana* tehtyä ja maisterin paperit postissa. Kuten ylioppilaslahjaksikin saamani kone, tämä kone oli viimeisen päälle tehokkain masiina sen hetken markkinoilla. Uskollisesti se on minua palvellut, vaikka olenkin ajoittain kironnut sen toimimattomuutta ja takkuilua (mitäs kuormitan sitä liikaa, oma vika). Tunneside Narcissaan muodostui voimakkaammaksi kuin ylioppilasvuosien jälkeen suhde 486:een ikinä.
Vanhemmat tietävät koneen muutosta uuteen kotiin. Ilman konetta en jää - onhan minulla tämä läppäri, joka lähtee mukaani valtameren toiselle puolelle, jotta voin kirjoittaa ääkkösillä ja katsella alueen 2 DVD-elokuvia. Narcissa saa hyvän, huolella valitun uuden kodin, jossa sitä odottaa ihan oma työhuone.
Joko ymmärrätte, miksi EN IKINÄ maailmassa voisi luovuttaa koiriani tässä vaiheessa toiseen kotiin? :D
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.