****
4. päivä ilmestyi viimeisestä Potterista tuttu The Tales of Beedle the Bard (Siuntio Silosäkeen tarinat suom.). Seuraavana päivänä käväisin kirjakaupassa tuon opuksen noutamassa, mukaan tarttui myös asiaankuuluvat naposteltavat (suklaasammakko ja karamellikärpäset):
Kuvan nappasin istuessani ostarin ravintola-alueella hörppimässä Ginger snap-kahvia ja kirjoitellessani joulukortteja. Joulukorttiostoksilla oli hauskaa - korttien valinta kesti ikuisuuden. Täällä kun voisi ostaa erikseen kortin äidille tai isälle, molemmille vanhemmille yhteisen, äidille ja hänen uudelle miehelleen, siskolle, veljelle, anopille, ystävälle, koiran omistajalle (koiralta), kampaajalle, postinjakajalle jne. Lisäksi voi valita haluaako huumorikortin vaiko uskonnollisen? Loputon suo siis, olen todennut tuon aiemmin synttärikortteja etsiessäni edellisillä matkoillani. Toivottavasti kortit nyt saapuvat ajoissa, ne on postin hellään huomaan jätetty.
****
Lauantaina eli itsenäisyyspäivänä miehellä oli vapaapäivä. Aamupäivällä ajoimme tuohon kolmisensadan metrin päähän puistoon koirien kanssa ulkoilemaan. Palattuamme kotiin mies nappasi meistä kuvan valitsemani kranssin ollessa taustalla - ajatus taas hyvä, toteutus ontuu: en halunnut tuota ovikranssia ensimmäiseen oveen (Miksiköhän sitä suomen kielessä kutsutaan? Myrskyovi ei kuulosta oikein toimivalta), koska se olisi pitänyt joko laittaa alas tai sitten todella ylös. Nyt se jää siis puristuksiin tuonne ovien väliin, eikä näytä hyvältä. Noh, kai se riittää, että se tuo itselle hyvää mieltä.
Nekku ei suostunut katsomaan kohti kameraa, joten laitetaan tasapuolisuuden vuoksi kuva, jossa kumpikin katselee mitä sattuu.
Kotosalla sitten koneen ääreen katselemaan suoraa lähetystä linnanjuhlista!
****
Hollyssä järjestetään siis vuosittain Dickens Festival, joka kestää kolmen viikonlopun ajan.
Omat odotukset olivat kovin korkealla, kun tuonne menimme. Olin etukäteen netistä tutkaillut ohjelmatarjontaa: laulua, näytelmiä, taitonäytöksiä, ruokakojuja jne. Valitettavasti sää oli vilpoinen ja lunta satoi mielettömästi - se varmaan karsi osallistujamäärää avauspäivänä. Pitää käydä viimeisenä viikonloppuna katsomassa, onko meno muuttunut; ja tietenkin haluan nähdä silloin esiintyvät säkkipillin soittajat!
Tänään ohjelmassa oli jääveistos-näytöksiä. Jään pintaan oli kiinnitetty paperi, johon oli piirretty hahmo. Moottorisahalla nuo miehet sitten tekivät suuremmat työt, viimeistelyyn käytettiin hieman pienempiä työkaluja. Tässä Pähkinänsärkijästä se sotilas (pähkinänsärkijä?) työn alla:
Valmis veistos päätyi yhden liikkeen ikkunan eteen:
Näytelmänä oli tottakai Saiturin jouluyö / Joululaulu -nimillä tunnettu tarina Scroogesta, tässä joitain näyttelijöitä (ja joulukuusi, joka piti ikuistaa myös):
Scrooge saa vieraakseen nykyisen joulun hengen:
Näytelmä kiinnosti paikalle saapunutta yleisöä (taustana Hollyn keskustaa):
Battle Alley on saanut nimensä Villin Lännen ajoilla käydyistä kaksintaisteluista, ihan niin kuin Lucky Luke -sarjakuvissa konsanaan! Nyt tuolla kujalla oli pari myyntikojua, käsinukketeatteri lapsille, muuta lapsille suunnattua ohjelmaa, musiikkikulmaus ja ravintolateltta, jossa myytiin vanhan ajan ja nykyajankin talvisia herkkuja ja juomia.
Tuolla samalla kujalla esiintyi myös tulennielijä, taisi olla Dr. Inferno taiteilijanimeltään
Olihan tuo erilaista ja mielenkiintoista, mutta aika nopeasti tuli kuitenkin sellainen olo, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Pitänee kokeilla vielä toisen kerran, koska luvassa on erityyppistä ohjelmaa kuin avaispäivänä oli tarjolla.
****
Mies ehdotti, että kun kerran tien päällä ollaan, mitä jos käytäisiin hakemassa se valitsemani joulukuusi samalla? Mikäpäs se mukavampaa, ei kun matkaan. Taisi olla ensimmäisen viikkoni aikana, kun käväisimme tuolla Grand Blancin Walmartissa ja näin valkoisen tekokuusen (kyllä, luit ihan oikein!). Se oli saatavilla kirkkailla tai monivärisillä valoilla, mutta ihastuin ihan täysillä tuohon kirkasvaloiseen. Nyt se käytiin nappaamassa sitten kotiin tuotavaksi. Ostettiin samalla perinteisen näköisiä valko-punaisia karkkikeppejä, mutta mansikan makuisia. Tiesin, että karkkikepit eivät sinällään istu suunnittelemaani väriteemaan, mutta ovat siitä huolimatta ihan must.
Walmart ei suureksi yllätyksekseni myynyt kaipaamiani koristeita, joten samalla tuli tutustuttua Grand Blancin muuhun kauppavalikoimaan. K-Martista sitten löytyi ihanat värikoodatut joulukuusenkoristehyllyt, ja vaikka koristeet eivät olleet samanlaisia kuin olin Aco-rautakaupassa nähnyt, nappasin mukaan pari pakettia - pitihän kuusi saada heti koristeltua! Joten nyt minulla on ihan Martha Stewartin valikoiman koristeet kuusessa :D Koristeostoksilla yllätti runsaudenpula: olisin voinut ostaa vaikka kuinka monta pakettia erilaisia koristeita ja unohtaa suunnitelmani, niin ihania koristeita siellä oli myynnissä! (Kaisu, olisitpa nähnyt sen vaaleansinisen hyllyn! Meinasi itsellä väri vaihtua!) Maanantaina, kun haemme sen ruokailukaluston, pitänee varmaan kuitenkin pysähtyä ostamaan se alunperin valkkaamani koristelaatikko...
Tässä kuusi ilman karkkikeppejä:
Mies ripustamassa karkkikeppejä (kuva on epätarkkuudestaan huolimatta minulle mieleinen)
Kun kuusi oltiin saatu koristeltua, piti tottakai poseerata kukin vuorollaan sen äärellä - meikäläisellä on sitten ollut koko päivän pipo päässä, hiukset sen mukaiset.
(Tässä näkyy taustalla toinenkin hankintani: valokuvakehykset vanhempien ja siskon hääkuviin, taas sellainen hankinta, johon olen itse kovin tyytyväinen.)
Nestorista piti ottaa kuva vielä erikseen uudessa joulupaidassaan - jos olisin ollut ajoissa asialla, tämän vuoden joulukortti olisi ollut kuva Nestorista tässä paidassa, päässä vilkkuvat ja soivat poronsarvet :D
Kuten kuvista varmaan huomaa (ja kuvien määrästä), meidän ensimmäinen oma joulukuusi on mielestämme onnistunut valinta - vaikka tekokuusi onkin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.