Sunnuntaina oli miehen serkun juhlat, Graduation party. Olisiko tuo sitten lukion valmistujaisjuhla, ylioppilaista täällä kun ei puhuta? Säätiedotus lupasi kivasti sadetta ulkojuhlia ajatellen.

Oltiin ostettu hyvissä ajoin kortti (beagle valmistujaislakki päässään) ja lahjaksi annettiin tylysti (ja varmaan myös juhlakalun itsensä kannalta toivotusti) rahaa. Kortteja varten oli tällainen laatikko, jonne jokainen sai käydä korttinsa pudottamassa:

Sinällään kiva idea lahjarahojen ja -shekkien kannalta, sillä tuolta niitä ei kukaan huomaamattomasti saa napsittua.

Kuinka ollakaan, vieressä oli jälkiruokapöytä, josta (kas kummaa) tuli napattua kuva - päinvastoin kuin varsinaisesta ruokatarjoilusta

Talossa oli pöytä, jossa oli näytillä lukion päättötodistus ja muuta pientä sälää. Näissä juhlissa ei ollut näytillä ihania leikekirjoja kaikista kouluvuosista, kuten siellä parin viikon takaisissa juhlissa.

Kun oli sukulaiset tervehditty ja paikat kierretty, oli aika hakea syötävää. Tarjolla oli hot dogeja, Sloppy Joe:ita (hampurilaissämpylän väliin laitetaan jauhelihakastiketta...), friteerattua kanaa, maissia, perunasalaattia, tacosalaattia, hedelmäsalaattia, dippivihanneksia jne. Miehen setä ja täti olivat varautuneet hyvin uhattuun sateeseen, piha oli täynnä telttakatoksia, joissa istuskeltiin, syötiin ja jutusteltiin

Jälkiruokapöytä oli upeannäköinen, mutta valitettavasti monikaan jälkkäri ei maistu niin hyvälle kuin mille se näyttää; joko siihen on tungettu maapähkinävoita, tai kakku on kuorrutettu vain ja ainoastaan sokerikuorrutteella - äklömakeaa. Vanhaa kunnon kermakakkua hillotäytteellä en ole vielä nähnyt missään tilaisuudessa.

Näitä mahtavia pienoisvalmistujaislakkeja oli askarreltu huima määrä (lukion värit musta, valkoinen ja punainen, kuten tuossa lakin tupsussa). Alaosa oli maapähkinäsuklaata ja yläosa oli tehty jostain keksistä, joka oli upotettu suklaaseen. Näyttää syötävän hyvältä, mutta tähän sokerihiireen ei uponnut, kuten ei myöskään lakin vieressä oikealla oleva kakku.

Lapsille oli viihdykkeenä ilmapalloeläimiä, vesisotaa pyssyin ja vesi-ilmapalloin, suihkuserpentiiniä ja saippuakuplien puhaltelua.

Hauskaa oli! Sadekin pysyi poissa koko päivän. 

Loppuvaiheessa kun olimme jo lähdössä, törmäsimme suomalaista sukujuurta olevaan naiseen ja hänen tyttäreensä. Siinä sitten vierähti yllätäen pari tuntia kun juteltiin Suomesta ja suomalaisuudesta. Tuo 18-vuotias tyttö aikoo nyt säästää kaikki lahjarahansa lentolippua varten, jotta hän pääsisi käymään isoäitinsä kotimaassa. Täti oli yrittänyt opettaa suomen kieltä siskonlapselle, joten kaunis vaalea neitonen osasi sanoa Kiitos ja Kuinka sinne menee?