Taalla liikennekulttuuri on aikaslailla levaperaista touhua (sen jalkeen kun olet sen paikallisen ajokortin onnistunut ensin saamaan) *oma mielipide*. Koska oikealle ja vasemmallekin ajoittain saa kaantya pain punaisia, on ihmisilla tapana huidella reippaasti risteyksien yli "vanhoilla vihreilla" *toinen oma mielipide, perustuu havainnointiin*. Joskus vaan ei kay tasan onnen lahjat, tai toisin sanottuna holtittomuudesta rangaistaan - tassapa lyhyt tarina eilisillalta.

Oltiin tulossa miehen kanssa Fentonista kotosalle pain, kun mies hurautti risteyksen yli vanhoilla vihreilla. Tallapa kertaa sattuikin vaan pimeassa piileskelemaan pikimusta poliisiauto, joka nopeasti tuli hyvinkin nakyvaksi punaisine ja sinisine vilkkuvaloineen. Mies ajoi tyhjalle parkkipaikalle ja jaatiin odottamaan - tai siis mies jai odottamaan; mina fiksuna ja avuliaana aloin kaivella valmiiksi autoni hansikaslokerosta rekisteriotetta ja vakuutustodistusta. Mies onneksi tajusi hyvin nopeasti, mita mina hoyna olin tekemassa ja arjahti minulle, etta kadet nakyviin! Kah kun ei tama torvelo tajunnut, etta kun poliisiseta kavelee ikkunan luo, ja jos mina olen silloin kaivelemassa hansikaslokeroa, niin hyvin nopeasti poliisisedalla on ase laukaisuvalmiina odottamassa... Jaiks! Saikahdyksella paastiin kummastakin :) Mina lopetin papereiden etsimisen ennen kuin poliisi oli auton luona, ja koska miehella ei ole minkaanlaisia liikennerikkomuksia tms. ties kuinka monien vuosien ajalta ("Katsokin, etta jos tasta blogiin kirjoitat, niin mainitset myos taman!"), paasti kiltti seta miehen varoituksella.

Ne kulttuurierot, ne kulttuurierot! En mina ole Suomessa ikina miettinyt, etta poliisi olisi valmiina ampumaan, jos hansikaslokerosta papereita etsin? Tosin ei minua ole Suomessa ikina pysaytettykaan kuin satunnaisiin puhallusratsioihin.

****
Nyt kun mies on julkisesti blogissa nolattu (ei suinkaan ollut kirjoituksen pointti ja perimmainen tarkoitus), haluan jakaa kansanne meidan eskariporukan taman paivan tuotoksen. Meilla on satujakso meneillaan kirjallisuudessa, ja maaliskuu on valtakunnanlaajuinen lukukuukausi. Meidankin koulussa lukukuukautta muistetaan eri tavoin, yksi niista on luokkahuoneen edustan koristelu. Mina valkkasin meidan saduksi Kolme pienta porsasta, ja tammoinen koristelu saatiin aikaiseksi tanaan:

Tiilitalo


Kolme pienta porsasta, jaloissaan tikuista ja oljista tehtyjen talojen jaamat.

Vain iso paha susi jai puuttumaan, mutta ehka tassa versiossa se loytyykin tiilitalon sisapuolelta ;)