Kälyn perheellä oli aikoinaan kesämökki Kanadan puolella, joten Lesliellä oli jotain asioita hoidettavana rajan toisella puolella ja hän kysäisi, olisinko halukas lähtemään pikaiselle Kanadan-reissulle hänen kanssaan. Kanada on, päinvastoin kuin U.S.A., kuulunut aina listalle "Maita, joissa haluaisin käydä". Joten tänään oli vuorossa road trip tyttöjen kesken. Port Huronin kaupungista siltaa pitkin Sarniaan Kanadan puolelle.



Blue Water Bridge huonosta kuvakulmasta ikuistettuna

Jonossa paperien tarkistukseen ja tulliin

Sarnian keskuspuistoa, tulppaanit olivat jo upeasti kukassa.

Leslien ollessa virallisilla asioilla kiertelin lähistöllä ja yritin löytää jonkun putiikin, joka myisi postikortteja. Kortteja en löytänyt, mutta Kinder yllätysmunia ja Bueno-patukoita kyllä. Oli aika hellyttävä hetki, kun pian nelikymppinen nainen sai elämänsä ensimmäisen yllätysmunan syötäväksi ja sen lelun koottavaksi :D

Virallisen osuuden jälkeen ajeltiin jonkin aikaa ympäriinsä maisemia katsellen. Tie vei vanhan intiaanireservaatin alueelle, joten moni vastaantulija oli Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen jälkeläisiä. Käväisimme Ipperwash Beachilla, jossa Huron-järven toisella puolella saattaa kaukana horisontissa nähdä Michiganin.


Syntyperä oli monessa paikkaa näkyvillä, kyseessä saattoi olla leirintäalue hollantilaisella aksentilla tai jotain aivan muuta:


Päivä oli kylmä ja todella tuulinen, joten ihan hirmuisesti ei tehnyt mieli liikkua jalkaisin. Koska päiväkin oli jo pitkällä, lähdimme kohti kotia - tax freen kautta tietenkin! Hassua, että ennen Kanadan puolelle tuloa pysähdyimme U.S.A.n puolen myymälään ja nyt Kanadan versioon:


Täältä sain vihdoin ostettua kaipaamani postikortit, joita oli jo matkan varrella etsitty muutamasta paikasta. Valitettavasti täällä ei vaan myyty postimerkkejä ja postilaatikkoakaan ei ollut, joten kortit tulivat kotiin asti - lähetetään ne sitten täältä. Myynnissä oli kaikenlaista tavaraa, mutta mieltä lämmitti erityisesti NHL-kiekot, joissa komeilivat Miikka Kiprusoff ja Vesa Toskala. Meinasivat silkasta Suomi-innostuksesta tarttua mukaan.

Sillalta oli upeat maisemat, mutta koska kaiteet ylettyivät korkealle, kuvaamismahdollisuuksia ei pahemmin ollut. Tässä kuitenkin upea hiekkaranta Port Huronin puolelta (näkyy pienenä plänttinä vasemmalla reunalla):

Port Huronin liepeillä vaihdettiin kuskia ja ajoin koko matkan kotiin! Kaasujalka tuntuisi olevan vielä vähän liian kevyt kanssa-autoilijoiden harmiksi, huomasin tämän madellessani moottoritiellä. Täytyy opetella painamaan sitä kaasua vähän raskaammin ;)