On ajokortin saamisen jalkeen oikea elama pitanyt niin kiireisena, ettei meinaa ehtia istahtamaan ja kirjoittamaan siita elamasta - mika dilemma.

Viime viikon perjantaina, kilpikonna-paivana, kavaistiin kalyn kanssa Birch Runin ostarilla tekemassa hyvia loytoja. Meikalainen oli pukeutuneena rennon kesapaivan mukaiseen vaatetukseen, joten oli melkoinen shokkiyllatys kuulla, etta ostosreissun jalkeen olinkin menossa lukion paattajaisjuhliin (takalaisiin ylioppilajuhliin, milla nimella niita nyt sitten pitaisi kutsua?)! Farkkucapreissa, t-paidassa ja pinkeissa Crocseissa?! Paikan paalla sain sitten todeta, etten ollut laisinkaan alipukeutunut tilaisuuteen nahden: ihmiset olivat paikalla mainospaidoissa, shortseissa - varsinaisia juhlavaatteita ei ollut kenellakaan. Lukion paattavien kaverusten leikekirjat ja kaikki muu naytilla oleva lukiotavara oli jalleen sellainen "elokuvahetki" minulle, tahan asti amerikkalainen lukioelama on ollut minulle tuttua vain elokuvista ja tv-sarjoista, nyt nain siita vilauksen ihan itse. Huomenna on sitten miehen serkun vastaava tilaisuus, joten kuviakin voisi olla luvassa.

****

Torstaina miehen vihdoin ja viimein kaantaessa maata kasvimaata varten takapihalla, minapa koetin pesta ikkunoita. Tama on ollut yksi niista harvoista kotitoista, josta itseasiassa pidan. No enpa pida enaa. Meidan talo on vanha, joten ikkunatkin on vanhoja. Ei ole kovin yksinkertainen tyo tuo lasien pesu, kun ensin otat irti ikkunoissa olevat verkot, sitten myrskyikkunat ja sitten paaset pesemaan varsinaiset ikkunat - tietenkin erikseen sisalta ja ulkoa, koska ne eivat ole napparasti saranoilla kuten Suomessa. Urakkaa tehdessa paassa alkoi soida "Viissataakuus ikkunaa, tassa talossa on kaikkiaan, niita puhtaaksi kai milloinkaan en saa..." Positiivisesta ajattelustani huolimatta jonkinlaisia tuloksia on huomattavissa, silla esimerkiksi tama ruokailutilan ikkuna on kirkkaampi kuin ennen. Sita vaan ihmettelee tallaisina hetkina, miten moiset perusasiat ovat niin erilaisia. Kysyin miehelta, etta jos nyt laitatettaisiin ihan uudet ikkunat, olisivatko ne samanlaiset kuin suomalaiset ikkunat; kuulemma ei.

****

Eilen aloitin loputtoman urakan kasvimaalla. Paahtavassa auringonpaisteessa lampohalvausta ja nestehukkaa uhmaten istutin maissintaimet ja moyrin maata nelja tuntia. Tanaan sitten vuorossa tomaatit, kurkut, vesimelonit, banaanipaprikat jne. Kunhan taimenet on saatu maahan, sitten olisi siementen vuoro. Tuon jalkeen alkaneekin varmaan rikkaruohojen kitkeminen. Hauskaahan tuo on, sita ei kay kieltaminen. Ja viela hauskempaa se olisi, jos oikeasti saisin jotain kasvamaan.

****

Kasvimaaurakka piti lopettaa eilen lyhyeen, silla olin menossa Torien luo kasilaukkukutsuille! Yksillekaan Tupperi- tai kynttilakutsuille en ole taalla paassyt osallistumaan, ja Suomessa niita on ollut jo joitain talla valin - vakio-osallistuja on jaanyt jo niin monista kutsuista paitsi, joten nyt oli pakko paasta kaymaan. Tottakai sita oli sitten laukku ostettava. Kovasti olen nyt hankinnan tehtyani yrittanyt selittaa, etta tuolla maksamallani hinnalla sain oikeastaan kolme laukkua: ruskean peruskasilaukun; vaaleanpunaisen ja valkoruskean. Laukun ideana on, etta peruslaukun ylle voi vaihtaa magneettikuoria ja nain laukku vaihtaa ilmetta, ja sisaltoa ei tarvitse vaihtaa laukusta toiseen vaatetuksen mukaan (Koska mina olen noin ikina muka tehnyt? Olen vain reippaasti liikkunut keskenaan riitelevaan varikarttaan pukeutuneena). Innolla odotan uutta laukkua saapuvaksi, ja tanaan pitaa sitten hankkia uusi lompakko :D.

****

Lopuksi onnittelut yhdelle elamani valoista: kaikella rakkaudella jarjen valosi ei ehka ole niita kaikkein kirkkaimpia, mutta olemuksesi ja persoonasi riittaisi valaisemaan pimeimmankin huoneen. Paljon onnea Nekku 12v.!