Minulla on taas tänään Ainoton päivä, kun mies otti koiransa mukaan toimistolleen. Jonkin aikaa tein tässä kotosalla hommia ja vastailin runsaisiin sähköposti/Facebook-yhteydenottoihin (kiitoksia vaan kaikille, kiva saada postia vanhoilta ja uusilta tutuilta! :) ). Ulkona näytti kuitenkin olevan niin kaunis talvinen päivä, että sain kuningasajatuksen viedä koirat kävelylle läheiseen puistoon. Tuon puiston sisäänkäynnin kyltti näkyy tähän meidän pihaan, etäisyyttä on varmaan alle 400m (en osaa arvioida etäisyyksiä sitten yhtään). Ensimmäiseksi siis Nestorille toppatöppöset jalkaan ja villapusero päälle, Nekullekin villapaita varmuuden vuoksi ja sitten itselle toppavaatteet päälle - eikun matkaan!

Kantaessani molempia koiria sylissä puistoa kohti, tajusin, ettei aurinko paistakaan enää. Itse asiassa ulkona oli kylmä viima ja päivä ei enää näyttänytkään niin kauniilta. Tarvoin tuota lyhyttä matkaa turvallisesti tienpientareella lumihangessa autojen suhahdellessa asvalttitiellä ohi. Eipä ole lyhyt matka tuntunut näin pitkältä hetkeen!

Puistoon päästyämme totesin itsekseni, että tämä reissu kannatti tehdä, vaikka lyhyeksi jäisikin. Nestorille olin laittanut ihan liian vähän vaatetta päälle, olisi ehkä kannattanut kurkata ennen lähtöä lämpömittaria. Puistossa on leveät, auton ajettavat tiet ja pienempiä metsäpolkuja vaeltamista varten. Lisäksi sieltä löytyy mm. baseball-kenttä ja picnic-paikka. Käveltiin koirien kanssa ihan noita tasaisia isoja teitä pitkin, ja koirat olivat intoa täynnä. Pian kuitenkin Nestoria alkoi paleltaa ja oli aika kääntyä kotimatkalle.

Tien vieressä asetellessani koiria syliini, ohiajajat katselivat autojen ikkunasta naureskellen kieltämättä huvittavaa näkyä. Jo alkumetreillä käsissä alkoi tuntua Nekun paino, yksi kantoreissu olisi riittänyt näillä olemattomilla käsilihaksilla (Nestori on kevyt ja hyvissä mitoissa, Nekku omistajansa tapaan pullea tyttö). Kylmän viiman piiskatessa vastaan, kädet maitohapoilla rämmin taas tienpiennarta pitkin manaten ideaani. Kuka hullu lähtee kävelyttämään koiria ilman autoa? (Eikö kuulostakin todella omituiselta? :D ) Johan tuntui lyhyt matka vieläkin pidemmältä!

Tuo puisto on kyllä ehdottomasti paremman tutustumisen arvoinen, pitäisi päästä vaeltamaan niitä metsäpolkuja ilman noita koiria, kameran kanssa.