Tänään oli lukion altaalla yleinen uimavuoro, joten täytyihän siellä käydä katsastamassa paikat ennen hydrobicin alkua - ja tarkoituksena olisi vesijuoksua jatkaa kuntoilun merkeissä muutenkin. Seikkailumielellä piti lähteä, kun mistään ei oikein saanut selville minne lukiolla pitäisi ajaa ja mistä siellä allas löytyy.  

Parkkipaikan löydettyäni alkoi altaan etsiminen. Edessä päin oli futiskenttä, jossa oli harjoitukset menossa. Lukiolaisia oli pitkin pihaa, ja olo oli kuin sillä lukioelokuvien uudella oppilaalla, joka ei tiedä mitä tehdä, minne mennä ja kenen kanssa voisi jutella. Ystävällisen oppilaan neuvoilla löysin tieni sisätiloihin, jossa koulun "Hall of Fame"-käytävän jälkeen edessä oli jonkinlainen ruokailuaula. Siellä oli viisi tai kuusi eri pikku ruokapaikkaa, josta oppilaat ilmeisesti ostavat mielensä mukaan ruokansa tai sitten turvautuvat samassa tilassa olleisiin automaatteihin. Lukiolaiset tuijottivat päälle, mutta onneksi joukosta löytyi pari hieman vanhempaa naista, joilta saattoi kysyä ohjetta. He olivat menossa hydrobiciin, ja hetkisen ehdimme jutustella ennen hydrobic-ryhmän vetäjän tuloa. Kukaan ei ollut ikinä kuullutkaan vesijuoksusta, joten minun piti päästä allasvalvojan puheille kysymään, saanko mennä juoksemaan - kunhan ensin selitin mitä siis oikein olin menossa tekemään.  

Luvan saatuani kävelin toimiston läpi suoraan allasalueelle, ja sieltä naisten pukuhuoneeseen. Lukiotyttöjen uintitreenit olivat juuri päättyneet, joten pukukopissa oli tungosta ja meteliä. Lokerot olivat pikkuisia, n. 30cm korkeita, muutama n. 60cm lokero joukossa. Lokeroissa ei ole lukkoja, ei sitten minkäänlaisia, vaan ovet ovat avoinna jopa sen jälkeen kun tavarasi sinne olet jättänyt. Vaatteiden vaihtopaikka oli vessa tai suihku, joten minäkin kainosti otin uimapukuni ja pyyhkeeni ja menin muualle vaihtamaan uikkarin päälle. Ennen altaaseen menoa on käytävä suihkussa (uimapuku on jo päällä), mutta hiuksia ei ole pakko kastella kuten Suomessa. Altaalla sain oman radan, jolla juoksin tunnin ajan. Allas on 25 jaardia eli hieman alle 25m pitkä. Toisella puolella on katsomo, ja päätyseinällä lukion ennätystulokset, nimet ja vuodet näkyvissä. Juostessani seurasin vesijumppa-ryhmää, jossa oli huimat viisi (Huom! 5!) osallistujaa, yksi näistä oli mies. Minä kun olen tottunut tappelemaan vesijumppa-paikoista, ja Soilin ja Leenan kanssa on ollut kovat ilmoittautumistaktiikat aina käytössä. 

On hassua, kun toisaalla lukeutuu keski-ikäisiin naisiin, mutta ei tiedä tavoista sen enempää kuin pikkulapset. Palatessani suihkuille koetin kuumeisesti miettiä, onko soveliasta käydä suihkussa ihan alasti, vai pitääkö uimapuku olla päällä koko ajan - milläs moista menet kysymään keneltäkään. Suihkutilassa on suihkupylväs, jossa on neljä suihkua. Tuossa pesin hiukseni ja edelleen koetin miettiä korrektia käyttäytymistapaa. Paikalle tuli nainen, joka tottuneesti meni tavaroineen suihkukoppiin (suihkuverholla suojattu käytävälle päin) ja heitti pyyhkeen suihkuverhon päälle. Ahaa, näin siis menetellään! Suihkun jälkeen mietiskelin, pitääkö vaatteet mennä pukemaan suljettuun tilaan, mutta näköjään se häveliäisyys oli lukiotyttöjen juttu? Hankalaa ja huvittavaa tämä, kun pitää opetella alusta ihan yksinkertaisetkin asiat :D

Autolle kävellessäni sain vielä tuntumaa lukioelämään, kun käynnissä oli sekä marssi(soittokunnan) että cheerleaderin treenit (Mitäs se Kirjakuja ehdottikaan suomenkieliseksi vastineeksi chherleaderille; oliko se innokki?)

Ikävä tuli vanhoja rutiineja, miten vesijumpan pääteksi jaettiin Feeniks- tai Hyvää päivää -pullo kolmeen pekkaan pukuhuoneessa Soilin ja Leenan kanssa ennen kuin lähdettiin yhteiselle automatkalle kotia kohti. *niisk*

****

WESistä tuli sähköpostia, ovat saaneet arvion valmiiksi ja postittaneet sen minulle! Maisterin tutkinto minulla on sitten täälläkin, GPA ei mitenkään hurrattavan hyvä... Arvosanatkin kurssikohtaisessa arviossa ovat melko surkuhupaisaa katseltavaa; netitse sain siis kurkata etukäteen, mitä posti on minulle tuomassa.