Niin monena vuonna olen ollut reissussa pikkumiehen nimipäivänä, ja tämä vuosi kuuluu tuohon samaan listaan. Tosin Nekulla ei edes nimipäivää ole, joten ehkä tämä on kaikesta huolimatta reilu peli?

****

Kun elää kahdella mantereella, sitä ei oikein kuulu mihinkään - useimmiten sitä on tunne, että on väärässä paikassa siihen ajankohtaan nähden. Isän sairastaessa oli Yhdysvalloissa, ja nyt olen täällä Suomessa miehen koittaessa pärjätä kolmen koiran ja kahden työn sekä taloudenhoidon parissa. Missähän vaiheessa pääsee irti tunteesta, että koko ajan revitään kahtaalle - vai pääsekö siitä tunteesta eroon koskaan?