Joulunpyhät oli täällä vietetty 25. pvä, Tapaninpäivää kun ei Yhdysvalloissa vietetä - Kanadassa kyllä? Kohtalaisen kunniakkaasti meni nuo päivät ohi, vain aattona tuli pariin kertaan epätoivoinen olo ja suuri ikävä. Tosin molempina päivinä soittelin kotiin ja sain sähköpostiin kuvia joulun vietosta, joten ne helpottivat oloa. Oli ihana katsella pikkuprinsessoja juhlamekoissaan ja tyytyväistä Jullea uuden kitaransa kanssa. Tosin nyt ymmärrän, miksi mies aina kärtti lähettämään kuvia meistä aikuisistakin, olisi ollut kiva nähdä ne perheen aikuisetkin joulun vietossa, ikävä kun on heitäkin.
Aaton vietin miehen siskon aviomiehen siskon luona, sinne väkeä kerääntyi enemmänkin. Etukäteen olin ajatellut, että tylsä viettää perhejuhlaa tuntemattomien ympäröimänä. Päädyinkin sitten viettämään aikaa siellä paljon enemmän, kuin olin kuvitellut! Amerikkalaiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja saavat vieraatkin tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi. Sattuipa paikalle vielä 8- ja 13-vuotiaat neitoset, jotka olivat ihan haltioissaan allekirjoittaneen seurasta - joku, joka puhuu ihan käsittämätöntä kieltä, ja jonka ajokorttikin on vaaleanpunainen! :D Kummallista tässä joulun ajassa on ollut erityisesti se, että lahjojen avaaminen on melkoinen rumba - lapset kun haluaisivat mieluummin leikkiä kuin avata lahjansa! Enpä ole moiseen ennen törmännyt!
Illan suosikkijoululahjani oli pikkutyttö Avan saama Bratz-maapallo. Siinä olevalla lentokone-osoittimella kun kosketti jotain maata, se kertoi kyseisestä maasta erilaisia tietoja. Valittavana oli mm. musiikki, ruoka, lapset, nähtävyydet, pääkaupunki, valuutta, kielet, pinta-ala, korkein kohta jne. Ava kyllästyi, kun täti halusi leikkiä koko ajan tuolla hänen lelullaan (vaikkei se Avaa itseään kiinnostanutkaan), Ava vei maapallon varmuuden vuoksi toiseen huoneeseen mukanaan, vain saadakseen sen pois aikuisten ulottuvilta. Suomi tuli testattua joka kohdasta, ja tiedot pitivät paikkansa. Tosin musiikista täytyy sanoa, että sitä melodiaa en ole ikinä kuullutkaan ja suomalaiselta kansanmusiikilta se ei kuulostanut tippaakaan (vrt. Ruotsi, jonka biisi kuulosti ihan 100%:sti ruotsalaiselta). Yksi kohta jäi mietityttämään ja isosti: "In Finland it sometimes gets so cold, that some kids get to wear reindeer fur. That is what I say cool!" Hmm, näköjään suurempikin aukko yleissivistyksessä meikäläisellä. Siis pukeudutaanko Lapissa proronnahkoihin (luulin, ettei enää nykyaikana muuta kuin turisteille poseeratessa?), vai missä ne suomalaiset lapset oikein poronnahoissaan hyppelevät? *tyhmä minä, viisaammat auttakaa*
Joulupäivänä mentiin anopin luo lahjoja avaamaan ja päivälliselle.
Lahjat avattiin juu, mutta kälyn perhe lähti sen jälkeen jo seuraavaan paikkaan eli päivällisellä olikin sitten vain anoppi, mies ja minä. Lahjojen kanssa taas sama juttu, Grant ei jaksanut oikein kiinnostua avaamaan omiansa, kuusesta poimitut karkkikepit olivat kiinnostavampia (vaikka paketista paljastui radio-ohjattava Chevy -57 yms.). Päivällinen oli perinteinen kiitospäivä-tyyppinen, kalkkunaa ja karpalohyytelöä, perunamuusia, jamssilaatikkoa ja nyt myös meikäläisen tekaisemaa porkkanalaatikkoa.
Anopin luota menin miehen siskon toisen kälyn luo joulupäivälliselle - sinne Leslie perheineen kiiruhti päivälliselle, ja se oli vielä valmisteilla kun saavuin paikalle. Tällä kertaa en kuitenkaan syönyt, vaikka minun pitikin väkipakolla maistaa heidän maukasta joulukinkkuaan (fariinisokerilla ja hunajalla kuorrutettu). Täytyy sanoa, että vaikken suomalaistakaan joulukinkkua syö, on se silti paljon parempaa kuin tuo makea kinkku. Istuin päivällispöydässä juttelemassa, paikalla oli vanhempi pariskunta, joiden isovanhemmat olivat lähtöisin Suomesta ja Norjasta.
Nyt siis odotellaan seuraavaksi uudenvuodenaattoa, täällä sitä ei mitenkään erityisemmin juhlita. Sitä vastoin eilen bongasin mainoksista ensimmäiset ystävänpäivätarjoukset! Uutena vuotena ei ole ilotulituksia (koirat kiittää) tms., tarkoituksena olisi mennä Susanin luo iltaa istumaan ystävien kera.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.