Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille! Laskuri alalaidassa näyttääkin, että jäljellä on 24 päivää!

Tänään eräs ihminen kysyi, että jännitääkö? Kuka tässä vaiheessa voisi sanoa, ettei tässä nyt mitään kummempia, mitä sitä turhaa jännittää?! Mumma (=isoäiti) kuulemma soittelee lähes päivittäin vanhemmilleni ja kysyy tuota samaa: "Jännittääköhän Hannaa?" Tehdessäni viikonloppuvisiitin Etelä-Pohjanmaalle, käväisin mumman luona juttelemassa. Hänen neuvonsa oli, että jos tulee ikävä, niin täytyy sitten muuttaa takaisin (ja ottaa avioero).

Jännittäminen ja ikävä ovat sellaisia tunteita, joita tulen kokemaan paljon ja ajoittain vielä enemmän. Minun on vain löydettävä keino, jolla pärjään noiden tuntemuksien kanssa enkä saa niiden antaa ottaa yliotetta minusta. Tiedän jo nyt, ja olen tiennyt jo kauan aikaa, että koti-ikävä tulee olemaan kova! Jäähän tänne perhe, ystävät, työkaverit, loistava työyhteisö ja kaikki tuttu ja turvallinen. Tuolla sitä tuttua ja turvallista edustaa aviomies, jota en ole nähnyt kymmeneen kuukauteen; sekä tietysti omat koirat, jos lento menee hyvin.

Lokakuun myötä alkaa hyvästien aika: perjantaina mennään parin hyvän ystävän kanssa hohtokeilaamaan ja syömään, jutellaan ja jätetään hyvästit toistaiseksi. Seuraavana perjantaina työkaverit järjestävät yhdistetyn työyhteisön virkistysillan/minun läksiäiset Suomirockin ja -ruoan merkeissä. Luvassa on maksa- ja porkkanalaatikkoa, karjalanpaistia ja -piirakoita, lihapullia yms. yms. Suu täynnä onkin sitten hyvä laulaa Eppuja ja Miljoonasadetta. Sitä seuraavana perjantaina viimeisen työpäivän jälkeen ajan viimeisen kerran uskollisella vaaleanpunaisella Ladalla Etelä-Pohjanmaalle, viikonloppuna juhlitaan kaikkien synttärit ja keskiviikkona palaan vanhempien kanssa takaisin tänne etelään. Vanhemmat vievät täältä asunnostani huonekalut Etelä-Pohjanmaalle. Loppuviikon siivoan ja järjestelen, sitten onkin jo lähdön aika. Jos aika on vierähtänyt nopeasti viime vuosien aikana, nyt kesästä tähän hetkeen ollaankin sitten tultu pikakelauksella. Tietäisittepä, mitä kaikkea on vielä tekemättä :D

Uutta muistilistaa jo tehdyistä asioista: televisiolupa on irtisanottu, samoin kotivakuutus, netti ja sähkösopimus. Kummitoiminnan tiedot käännetty toiselle kummille eli äidilleni. Luottokuntaan tehty ilmoitus ulkomaille muutosta, ammattiliittoon ilmoitettu virkavapaalle jäämisestä, terveyskeskuksesta pyydetty kopiot omista tiedoista uutta sairausvakuutusta varten. Koirille varattuna eläinlääkärin tarkastus lentoa varten. Nekulle hankittu lääkkeitä mukaan ja erikoisruoka on (edelleen) hankinnassa toisessa päässä. En osaa edes kuvitella, mitä kaikkea olen unohtanut. Vielä tehtävien listalla: kaavake Kelaan ja muuttoilmoitus maistraattiin - ja ne kaikki asiat, jotka olen onnellisesti päästänyt unohtumaan.