Aina silloin tällöin joku tiedustelee sähköpostitse tai puhelimessa, mitä Ainolle kuuluu: onko Aino alkanut käyttäytyä, vai onko tehnyt temppujaan. Edistystä ehti tapahtua; tosin Nestori tietää, mikä Aino on koiriaan. Nestori saa suunnattoman hepulin pelkästään siitä, että Aino kulkee ohi. Tilanne ei ole Nestorin kannalta mitenkään ihanteellinen, olisin toivonut että pikkumies olisi saanut elää vanhusvuotensa ilman tällaista ylimääräistä stressiä. Kunnes sitten tänään...

Koirat ulkoilevat aidatulla pihalla. Ilmeisesti tuo otus oli kaivanut verkkoaidan alta niin kauan, että verkko nousi aavistuksen verran ylös - sen verran että yksi beagle mahtuu alta. Mutta kaivaus oli tehty niin hienoon paikkaan, että se on täysin oksien ja kaiken muun rojun peitossa, ettei vaan tiedä siellä mitään aukkoa olevan. Päästin Ainon ruoan jälkeen pihalle niin kuin aina. Kun menin Ainoa kutsumaan sisälle, koiraa ei näkynyt missään. Hetken päästä näen sen aidan toisella puolen! Ei tule kutsumalla, ei pillillä, ei millään. Ei muuta kuin toiset koirat sisälle, ulkovaatteet niskaan ja aidan takana olevaan piikkirisukkoon kävelemään ja koiraa etsimään. Samalla yritän saada tuon olion omistajaa kiinni kännykästä ja työpaikan puhelimesta ilman, että kukaan vastaa. Lähellä menee autotie, jossa autot kulkee 80km/h. Olin täydessä paniikissa, ja koitin kuitenkin kutsua tuota karkulaista mahdollisimman normaalilla äänellä, välillä pillillä jne. Mikään ei auttanut. Samaan aikaan yritin soittaa kälylle, ystäville, yhä uudestaan ja uudestaan miehelle...

Lopulta sain Jamien langan päähän, hän ja Joel olivat töissä. Joel yritti järjestää niin, että pääsisi lähtemään avukseni, mutta siinä puhelimessa paniikissa huutaessani ja raivotessani sain kuin sainkin tuon ******* koiran kiinni. Kannoin koiran kotiin ja pihalle en ole päästänyt sen koommin. Miehelle jätin pari viestiä vastaajaan, sisältö ei ollut varmaankaan kovin kivaa kuunneltavaa.

Mies soitti takaisin töistä n. tuntia myöhemmin ja pyyteli kovasti anteeksi, etten ollut voinut häntä tavoittaa. Nyt sitten sovittiin taas kerran hieman uusia käytäntöjä puhelimen suhteen - koiran suhteen vastaukset eivät ole vielä valmiina.

Eli tällaista täällä tällä kertaa. Kaiholla ajattelen aikaa eA., ennen Ainoa. Vaikka tutut tietävätkin, miten omalaatuisia tapauksia Einsteinin kaksoset ovat, ei remmirähjäily ja epäsosiaalisuus ole mitään tämän koiran tempausten rinnalla. ARGH!