Juu, alkoi sitten nuo koulut taasen, sen kyllä huomaa! :D Elokuu on kulunut ihan vain ja ainoastaan töille eläen, muutto on nyt jäänyt kakkoseksi vaikka ei saisi! Pikainen päivitys siihen, missä mennään (vaikka pitäisi siis olla nukkumassa eikä netissä ;) ).

Aloitin uuden porukan kanssa, ja tänään nyt sitten kerroin, että lokakuulla on aika sanoa hyvästit. Olipa sitten vielä illallakin ohjelmaa, jossa vastaanotto muuttouutiselle ei ymmärrettävistä syistä ollut järin kannustava. Se on nyt vain elettävä tämä kurjan roiston rooli läpi ja kestettävä kuin nainen. Ajoittain vain tuntuu siltä, että tässä ammatissa ei saisi olla henkilökohtaista elämää.

Verovirastossa kipaisin elokuun alussa. Ohjeeksi sain, että pelkkä osoitteenmuutos riittää, mitenkään muuten minun ei tarvitse huomioida muuton vaikutuksia veroasioihin?! Tuntuu perin merkilliseltä, mutta kai se sitten niin on? Tosin olin kuvitellut pienessä mielessäni, että jotain täytyy tehdä, jos on verovelvollinen kahteen eri maahan...

Kämppä on irtisanottu, töistä virkavapaa anottu. Televisiolupa irtisanottu. Hoidettavien asioiden listalla vielä nettiliittymän irtisanominen, sähköyhtiöön ilmoitus ja World Visionille ilmoitus. Toinen pankkitili pitää lopettaa, toisen säilytän ja olen jo kesällä selvittänyt, että se ei vaadi mitään toimenpiteitä. Lentoliputkin pitäisi tilata koirille ja itselle, jotenkin sitä vaan yrittää lykätä väistämätöntä. Lisäksi pitäisi yrittää ehtiä itse lääkäriin ja hampilääkäriin, jotta olisi sitten kaikki kunnossa lähtiessä ja reseptilääkkeet mukana ensi alkuun. Nekulle onkin eläinlääkärin aika huomenna, koitetaan katsoa neidin hampaat kuntoon ennen lentoa. Nestori *koputtaa puuta* on toistaiseksi ihan ok.

Ensimmäinen Itellan kautta laitettu muuttopaketti oli saapunut ehjänä perille. Yhdysvaltain tullin ohjeessa sanottiin, ettei kannata lähettää useita paketteja kerralla, joten olen nyt ensin laittanut paketin viikossa - täytynee lisätä vauhtia, ettei homma mene ihan aikataulusta.

Iloisia yllätyksiä tässä tauon aikana ovat olleet odottamattomat yhteydenotot. Isosiskon vanhan kaverin kanssa kirjoittelin, hän on asunut Chicagossa jo useiden (yli kymmenen?) vuosien ajan. Tänään sain viestin Michiganissa asuvalta suomalaiselta naiselta! :) Hän on kaiken lisäksi lähes saman ikäinen! Facebook on vain näppärä väline! Blogin kautta sain myös iloisen ja yllättävän yhteydenoton eräältä kohtalotoverilta, kiitoksia vain viesteistäsi! :) Yhteydenpito ihmisiin on huomattavasti helpompaa netin ihmeellisellä aikakaudella; ja ainakin omalla kohdallani kynnys ottaa yhteyttä tuntemattomiin on madaltunut - kuten olemme jo aiemmin voineet todeta.