Miehellä oli eilen vapaapäivä, joten ajattelin, että käydään syömässä annokset perunamuusia ja lihapullia puolukkahillolla ja hankitaan samalla olohuoneeseen kirjahylly (saisi tavaroita edes hieman järjestykseen). Mikäs siinä, mies tuumasi, siitä onkin pitkä aika, kun hän on viimeksi käynyt Ikeassa syömässä. Kirjahylly oli jo katsottuna netistä, ja vanhempien lähettämän joululahjarahan avulla tuo hankinta oli helppo tehdä - kiitokset vaan jälleen kerran kotiin :)

Päiväretki aloitettiin kuitenkin paikallisesta postitoimistosta; tämän jälkeen en enää moiti Riihimäen uuden postitoimiston pientä kokoa. Mies nappasi laatikon ja teippirullan ja alkoi paketoida ostamiamme tavaroita laatikkoon, kun itse tuskailin täkäläisen pakettikortin kanssa. Oma ajatukseni oli laittaa tavarat kahteen eri laatikkoon ja eri osoitteisiin, mutta mies innokkaana apurina pakkasi kaikki tavarat samaan laatikkoon. Paketin ja kortin ollessa valmiit menimme tiskille. Yllätys oli, että maateitse ei täältä voi enää lähettää paketteja; kaikki paketit menevät automaattisesti lentoteitse! "Mikä on sinällään teille kurjempi, koska hintaerot on valtavat", sanoi postin täti. Nii-in, no ei auta itku markkinoilla. Miksiköhän Suomesta käsin saa lähettää paketteja maateitse, mikä on se olennainen seikka, miksi moinen on täältä evätty? Paketti saatiin kuitenkin jätettyä USPS:n hellään huomaan, katsotaan onko se viikon kuluttua jo perillä.

Tämän jälkeen sitten Cantonin Ikeaa kohti, taitaa olla Michiganin ainoa Ikea. Molemmilla oli jo hirmuinen nälkä, sillä emme olleet aamulla syöneet mitään ja kello oli jo päivän puolella reippaasti. Eipä silti, n. 45 minuuttia ja olisimme odottamiemme ruokalautasten äärellä. Mies sai jossain vaiheessa matkaa loistoidean oikaista pienempiä teitä myöden... Minä kiltisti kartturina, koska kuvittelen, että mies tietää mitä on tekemässä. Ajeltuamme n. puolitoista tuntia ja miehen käännyttyä takaisin kohti pohjoista ja Plymouthia, oli jo ihan pakko sanoa jotakin (en ollut sanonut aiemmin mitään, sillä en muistanut Ikean osoitetta tms., joten sanottavaa ei oikeastaan ollut; varsinkin, kun mies on muutaman kerran tuonne kuitenkin aiemmin ajanut). Ei sitä varmaan Cantonin Ikeaksi kutsuttaisi, jos se sijaitsee Plymouthissa?

Tulihan tuossa nyt nähtyä samalla muutama uusi paikka, tosin paljoa ei mieleen jäänyt, kun nälkä oli jo niin kova että näköä haittasi. Ikean tutun kyltin loistaessa aloin olla jo ryntäysvalmiina, ja kun mies auton vauhtia pihaan saavuttuaan hidasti, hyppäsin kyydistä ja lähdin suoraan kohti ravintolaa. Tässä vaiheessa täytyi jo ottaa ihan lisälihapullat $1 hintaan normiannoksen lisäksi. Eipä olekaan hetkeen lihapullat ja perunamuusi maistuneet niin hyviltä kuin nyt, pelastaessaan nääntyvän neitosen nälkäkuoleman partaalta. Jälkiruoaksi tottakai pala Daim-kakkua :D

Näyttelytilat tuli kierrettyä huolella läpi, mies juuttui joka kohtaan katsomaan, ihailemaan ja suunnittelemaan. Matkan varrelta mukaan tarttui myös kassillinen kaikkea pienempää tavaraa. Alakerrasta sitten haettiin tuon kirjahyllyn kaikki tarvittavat osat ja kassalta napattiin mukaan vielä lihapullia ja puolukkahilloa kotiin tuotavaksi. Miehen pakatessa autoa kipaisin vielä ruokapuolelle, josta kassiin hyppäsi ruotsalainen ruisleipäaines ja tölkki Kopparbergin alkoholitonta siideriä. Hyllyille jäi huutamaan Ahlgrenin autot ja Maraboun suklaat, hillot, Kallen mätitahna, leivät ja kaikki muutkin herkut; mutta onhan se hyvä tietää, mitä kaikkea on saatavilla, jos oikein paha tarve yllättää.

Takaisin päin lähtiessä pyysin suorinta reittiä kotiin, maisemia oli nähty jo ihan tarpeeksi yhdelle päivää.

****

Kävelevä katastrofi Aino pitää huolen siitä, ettei kotirouvan elo tunnu tylsältä. Toissapäivänä selviteltiin koko perheen ja suomalaisten eläinlääkäreiden voimin, mitä saattaa tapahtua ja miten tulee toimia, kun koira syö hydrokortisonivoidetuubin (mies oli töissä, enkä saanut häntä kiinni). Tuon koiran menoa se ei ainakaan rauhoittanut hetkeksikään. Samana päivänä se ehti järsiä sohvatyynyn viidessä minuutissa. Mies soitti, että on ihan juuri kotona jne. Tuosta oli kulunut vain hetki, kun oli sohvatyynyn kulma järsittynä - sopivasti siihen mennessä kun mies tuli kotiin. Illalla oli sitten hyvä tiedustella mieheltä, että vieläkö keväällä on se toinen beaglenpentu hankintalistalla?

****

Huomenna on Kiitospäivä, ja olemme menossa miehen siskon luo kalkkunapäivälliselle. Päivällistä enemmän odotan itse asiassa iltaa, jolloin olisi tarkoituksena koota tuo saamamme joululahja paikoilleen. Saa nähdä, miten pitkällinen projekti siitä vielä muodostuukaan... Mutta kuvia luvassa valmiista hyllystä sitten joskus, kun se pystyssä on.