Kiirettä on pitänyt taas juostessa tapahtumasta toiseen. Viime viikolla oli kälyn kotipaikkakunnalla paraati - sellainen televisiosta ja elokuvista tuttu, soittokuntineen ja kauneuskuningattarineen sekä koristeltuine lavoineen. Valitettavasti Canonin uskollinen pikkupokkari kuluttaa paristoja ihan uskomatonta vauhtia, joten vastaladatut akut simahtivat muutaman hassun kuvan jälkeen.

****

Sunnuntaina olin saman paikkakunnan tanssistudion kevätnäytöstä katselemassa kälyn perheen kanssa. Näytös alkoi isä-tytär -tanssilla, joka oli melko hupaisaa katseltavaa; isät olivat melkoisen nolon ja pelokkaan näköisinä lavalla, ja ovat kuitenkin amerikkalaisia (yleistys: rakastavat esillä oloa)! Mitenköhän Suomessa toimisi sama? Tyttäret olivat sekalainen ikäryhmä, muutaman vuoden ikäisistä seitsemäntoistavuotiaisiin.

Vastaavaa tilaisuutta en ole Suomessa nähnyt, mutta muutamista tansseista täytyy kuitenkin kriittisenä sanoa, että näyttivät siltä kuin esitys olisi laitettu kasaan juuri ennen näytöksen alkua. Kyllähän koulussa oppilaat joulu- ja kevätjuhlissa muistavat askeleensa tms. paremmin ilman, että täytyy koko ajan tuijottaa mitä muut lavalla olijat tekevät (nämä olivat siis jo hiukan vanhempia esiintyjiä, eivät porukan nuorimpia). Hyi minua, olipas taas rumasti sanottu. Pääesitys Tinkerbell oli upeaa katseltavaa, ja päätanssija loistava, vaikka olikin kuulemma ihan uusi kasvo noin suureen rooliin.

****

Viikon kohokohta oli kuitenkin reissu Detroitin eläintarhaan Leslie-kälyn ja Grantin kanssa. Facebookiin olenkin kuvia laittanut jo aiemmin, sinne kun kuvien lisääminen on paljon nopeampaa ja tilaa on käytettävissä enemmän. Tässä kuitenkin muutama räpsäisy:

Ensimmäisenä kohteena oli perhos- ja lintutalo, lämpötila oli kivat +30C, kosteusprosenttia en muista, mutta sekin oli korkea. Olo oli melkoisen tukala, mutta katseltavaa riitti joka askeleella. (Kuvassa oleva ruskea perhonen on siipien sisäpinnalta upean sähkönsininen.)

Matka jatkui sammakkotaloon ja sieltä matelijataloon. Käärmeitä, sammakoita ja liskoja oli jos jonkinmoisia, sellaisiakin joita en ole aiemmin edes kuvista nähnyt. Olipa tässä talossa pikkuisia krokotiilejakin ja niiden hieman isommat vanhemmat.

Automatkalla kävimme etukäteen keskustelua Grantin kanssa eläintarhan eläimistä, ovatko ne oikeita, ovatko ne elossa jne. Poikaparka on hieman säikky, kun on joutunut kaksi kertaa ison koiran purtavaksi (ei siis minun pikkuräksyttimien hampaisiin). Paikanpäällä kun sitten kierreltiin ja nähtiin kameleita ja peuroja ihan elävinä terraarioasukkien jälkeen tultiin DinoTrailin paikkeille. Ei tainnut mennä perille meikäläisen selitys siitä, että dinosaurukset eivät ole eläviä. DinoTrail jäi seuraavaan kertaan, nyt väitettiin kylmästi, että tässä oli ne dinot mitä näytillä oli.

Leijonakuningas-elokuvan hahmot heräsivät henkiin eläintarhassa: nähtiin Timon, Simba, Rafiki ja kumppanit - Pumbakin olisi tuolla ollut, mutta polut menevät niin ristiin rastiin, että se alue jäi näkemättä.

Napapiiri-näyttelyn alueella oli hylkeitä ja jääkarhu, naalit eivät meille kuumana hellepäivänä halunneet näyttäytyä. Tämä tunneli kulkee eläinten uima-alueen alla, joten hylkeet ja jääkarhun voi hyvällä tuuria nähdä hyvinkin läheltä.

Jääkarhu yritti vilvoitella varjoisassa paikassa ja kääntyi kurkkaamaan kuka uskaltaa hänen untaan häiritä.

Tunnustan tämän kuvan myötä tietämättömyyteni. En aiemmin tiennyt, että sellaisiakin otuksia kuin puukenguruita on olemassa. Tässäpä sellainen.

Leslie osti vuoden jäsenyyden, joten reissuja tehdään vielä toivottavasti monta. Juna-ajelu täytyy kokeilla, nähdä dinosaurukset ja muutamat muut näyttelyalueet, jotka olivat tällä vierailulla suljettuna. Ensi kertaan, hauskaa oli!