Uusien tuttavuuksien kanssa jutellessa nopeasti tulee esille kysymys "Mistä sinä olet kotoisin, kun sinulla on niin voimakas aksentti?" Hauskempiä hetkiä ovat ne, jolloin kanssakeskustelija yrittää suoraan arvata mistä olen kotoisin (näitä sattuu kohdalle valitettavan harvoin). Viimeisin arvaus on Kanada, Britanniaa on ehdotettu pariin kertaan, vaikka ihana brittiaksentti puuttuukin - äännän sanat kokonaan, joka antaa ehkä brittiläisen vaikutelman (amerikkalaisten lyhennellessä sanoja ja niellessä sanoista puolet). Oma lukunsa on ihmiset, joille on jo kerrottu, mistä minä olen kotoisin - kukaan ei vaan muista mikä ihmeen maa se olikaan. "Sinähän olit Norjasta?" "Millaisia te ruotsalaiset olette?" "Millaista Hollannissa on?" "Tanskalainen, eikös niin?" Yllättävän moni tietää, missä Suomi on (kun kansalaisuuskysymys on ensin käsitelty), mitä nyt joskus tulee pieniä maantieteellisiä erheitä "Eikös se ole Uuden Seelannin vieressä?" 

****
Täällä on alkusyksy näyttänyt minulle tuskaisen puolensa: päivät ovat kuumia ja ilman kosteusprosentti korkea, ulkona ei juuri jaksa olla. Sisätiloissa pitäisi tilaisuuden myötä aloitella työhuoneen remonttia, keittiökaapit ovat käsittelyn alla ja siirtolavan vuokraamisesta on keskusteltu, jotta saataisiin miehen roinapaljous kuriin ja paikat niiltä osin kuntoon. Samalla voisi aloitella Suomi-koulun valmisteluja, mutta on hieman eri asia väkertää kaikki oppimateriaali itse, kuin suunnitella tunnit kirjojen kera. Tekemistä siis riittää vaikka muille jakaa, mutta tässä helteessä haluaisi vain käpertyä ilmastoituun huoneeseen sohvalle lukemaan kirjaa.