Yhdysvallat on siitä loistava maa, että halutessaan lähes kaiken voi hoitaa kotoa poistumatta - lieneekö tuo aina hyvä juttu, mutta näin valtameren toiselta puolen katsellessa on ihan kiva, että asioita voi hoitaa netitse.

EBay on sikäläinen nettihuutokauppa, josta löytää paljon rahanmenoa, mutta hinnat on suomalaisittain ajatellen edulliset. Viimeisin EBay-ostokseni on uusi käsilaukku uuden elämän kunniaksi. Omat vanhat käsilaukut alkaa olla kulahtaneita, hajalla tai muuten vaan mielenkiintoisia hankintoja (kotipaikkakunnalla sain yksi vuosi maineen "rohkeiden laukkujen" ystävänä, kun ostin itselleni Pietarin-reissulta laukun). Kun nuo epämääräiset laukut yhdistää vuosia vanhaan, kuluneeseen, muodista poistuneeseen tikkitakkiin, aloimme olla äidin kanssa molemmat sitä mieltä, että uusi elämä täytyy aloittaa hieman ryhdikkäämmin. Vanha takki menee lähtiessäni kierrätykseen tai roskikseen ja hajalla olevat laukut heitän pois. Uuden takin rinnalle hankin nyt ihanan Guessin käsilaukun, joka on reilun kokoinen kaikille mukana rehattaville tavaroille. Kesällä ostamani lompakko taitaa olla pieni, jos minun täytyy hankkia shekkivihko (! vanhanaikaista, tiedän; tuolla vaan edelleen käytössä).

Lisäys: pari päivää EBayta selaillessa tuli taas mieleen tämä vanha parodia. Weird Al Yankovic on tehnyt EBaysta ihan oman laulunkin :D

Netitse olen myös etsinyt parasta puhelinoperaattoria: millä firmalla olisi tarjota kohtuuhintaiset ulkomaanpuhelut kaiken muun ohella? Olen katsellut eri puhelin + puhepaketti vaihtoehtoja, haluaisin edelleen Nokian puhelimen, mutta valikoima ei ole niin huima noissa pakettitarjouksissa. Toki bonusta on ilmaisen puhelimen saaminen, tai kuten yksi tarjous oli: osta tämä puhelin, ja saat kolme toisenlaista kaupanpäälle! Miehen operaattori on AT & T, joten olisi kannattavaa hankkia liittymä samalta operaattorilta eri etujen vuoksi. Heillä olisi tarjota ilmaiseksi kiva vaaleanpunainen simpukkamallinen Nokia, mutta nuo ulkomaanpuheluhinnat täytyy nyt selvittää ensimmäiseksi. Suomesta soittaa halvimmalla Yhdysvaltoihin Skypellä: koneelta koneelle ilmaista, koneelta sikäläiseen kännykkään 2snt/min. Amerikasta Skype-puhelu Suomeen on 20snt/min., mutta puhelimella soittamiseen verrattuna tuo on edullinen hinta. Ulkomaanpuhelun hinnat ovat n. 35c - $1.60/min., kännyköihin soittaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin lankapuhelimiin soitto, mutta harvalla täällä enää on lankapuhelin.

Nekun erityisruokavalion vaatimaa koiranruokaakin oli myynnissä netissä, toimitus suoraan kotiovelle. Joskus netitse tilaaminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, ja tässä tapauksessa törmäsinkin kiinnostavaan ongelmaan: tarvitsin eläinlääkäriltä allekirjoitetun todistuksen ruoan tilaamiseksi. Nettiostos jäi tekemättä, ja soitin miehelleni, että hankkii eläinlääkäriltä pussin tuota ruokaa. Yllätys, myös eläinlääkäri vaati tuon saman kirjallisen todistuksen ostoa varten! Huvittavaa sinällään, koska kyseessä on kuitenkin vain erityisruoka, ei lääke! Ongelmana oli myös se, että ruoan pitäisi olla siellä valmiina odottamassa, kun Nekku saapuu eli todistus pitäisi olla suomalaiselta eläinlääkäriltä - hyväksyttäisikö se Amerikassa? Mies tiedusteli asiaa, ja kuulemma todistus käy, joten sitten vaan soittamaan ja pyytämään eläinlääkäriä kirjoittamaan tuo virallinen kaavake. Eläinlääkäri ystävällisesti kirjoitti minulle tuon paperin, naureskeli vähäsen samalle omituisuudelle kuin minäkin. Ruokapussi on nyt tilauksessa, katsotaan saadanko Nekulle ruokaa ilman verikokeita *huokaus*.

Netin kautta olemme etsineet mm. kalusteita, koirille ruokia ja tarvikkeita, puhelimia, autoja, remontointitarvikkeita, onhan talommekin minun nettilöytöni! "Näyteikkunaostoksilla" on kiva olla, kun juttelee Skypessä, voi lähetellä linkkejä toiselle katseltavaksi ja sitten mietitään yhdessä vaihtoehtoja.

************************************************************

Koska nykyteknologian aikana lähes kaikki on netissä, olen tämän maallisen mammonan lisäksi etsinyt itselleni hengellisempää sisältöä. Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon ja nuoruudessani äitini ja siskoni sanoivat minua "uskonnon uhriksi", kun olin aktiivisesti kotiseurakunnan toiminnassa mukana. Nykyään tuo aktiivisuus on karissut pois, mutta työn myötä olen kuitenkin tekemisissä uskonnon kanssa ja jumalanpalveluksissa tulee käytyä aina adventtina ja pääsiäisenä (tosin se kuuluu työhön). En ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta pidän uskonnon opettamisesta Raamatun tarinoiden ja eettisten aiheiden vuoksi; adventtiin kuuluu Hoosianna ja pääsiäiseen Vieraalla maalla kaukana. Tällä hetkellä listallani on kuusi viikkotuntia uskonnon opetusta. Muuton jälkeen jään seurakunnattomaksi. Olen miettinyt varmaankin viimeisen puolen vuoden ajan tätä ongelmaa: täällä en käy aktiivisesti kirkossa tai ole seurakunnan toiminnassa mukana: liittyäkö tuolla seurakuntaan vai jäädä ilman?

Uskontoja on tarjolla lukematon määrä, sellaisiakin joista en ole ikinä kuullutkaan. Uskonnon vaihtaminen ei ole minulle vaihtoehto. Talomme ostohetkellä saman kadun varrella sijaitsi luterilainen kirkko - nyt se on vaihtunut baptistikirkoksi. Harmi, sillä kirkon kautta olisin varmasti saanut jotain vapaaehtoistyötä ja uusia tuttavia. Millaisia nuo ihmiset sitten olisivat olleet? Jos kirkkoon kuuluminen on vapaaehtoista, se vaatii jonkinlaisen vahvemman tarpeen kuulua siihen yhteisöön - itse "vain synnyin" luterilaiseksi. Ovatko nuo luterilaiset silloin kiihkeämpiä uskonsa puolesta puhujia, kuin mitä itse osaisin ympärilläni sulattaa? Netin kautta olisi mahdollista anoa seurakunnan jäsenyyttä. Anomuskaavakkeessa tiedustellaan, mitä töitä haluaa seurakunnassa tehdä: pitää Raamattu-piiriä, pyhäkoulua vaiko laulaa kuorossa. Tai ehkäpä huolehtia kirkon kunnosta tai pihan viihtyvyydestä? Kirkkoon kuuluminen näyttäisi vaativan aktiivisempaa osallistumista, kuin mitä olen täällä Suomessa viimeisen reilun viidentoista vuoden aikana osallistunut. Hmm, kauan olen tätä miettinyt, enkä vastausta tiedä vieläkään. Ehkä se selkiää sitten paikan päällä ollessa ja asustellessa.

Olipas "ihanan" arkista ja kaupallista yhdistää shoppailu ja uskonto :D Laiska kirjoittaa mieluummin yhden tekstin kuin kaksi, vaikka se tarkoittaisikin omituisia yhdistelmiä.