Terveisia lumiseen pakkas-Suomeen! Taalla on ollut eilen ja tanaan +19C lamminta, pihan haravointi on ollut jopa ihan mieluisaa puuhaa tuossa lampotilassa ja auringonpaisteessa. Arki taalla polkee jotakuinkin samaa tahtia: kotitoita ja opettajan sijaisuuksia. Toki aina silloin talloin sattuu jotain hieman erilaisempaa. Halloween-aattona olin tuttavaperheen luona jakamassa karkkia ja karkki-tai-kepponen-kierroksella heidan poikansa ja muiden lasten kanssa. Halloween on varmaan lapsellisille (siis sellaisille, joilla jalkikasvua on; muutenhan puhuisin itsestani tuolla termilla) suurempi juhla, samoin nuorille aikuisille - tallaiset iakkaat kavyt eivat jaksaneet edes pukeutua mihinkaan naamiaisasuunkaan :D.

Toinen, hieman suurempi juttu, joka tulee vaikuttamaan nyt arjen kulkuunkin, on Sheldonin paluu. Perhe, johon Sheldon vajaa kaksi kuukautta sitten lahti, toi Sheldonin tanaan takaisin. Tama tapahtui melkoisella vauhdilla. Sunnuntaina luin perheen aidin Facebook-statuksesta, etta han aikoo poistattaa Sheldonin kynnet. Minahan en kissaa halunnut missaan tapauksessa paikkaan, jossa sille tuo operaation tehtaisiin, joten laitoin hanelle viestia, voisiko ajatella kynsien poiston sijaan vaikkapa kynsiin laitettavia muovitappeja? Seuraavana aamuna minua odottikin viesti, jossa tuo nainen kertoi, etta heidan taytyy luopua kissasta, koska siita on tullut liian aggressiivinen, se raapii ja puree ihmisia ilman syyta. Haluaisinko kissan takaisin, vai koettavatko he etsia sille uuden kodin jostakin? Koska mina muistin Sheldonin edelleen lempeana sylikissana, en halunnut siita satunnaista kiertolaista. Niinpa tanaan Sheldon palasi tanne meille.

****
Yksi syy, miksi blogipaivitys tokkii, on varmaankin siina, etta kirjoitettavaa olisi lahinna tyoelamasta. En tieda, kuinka paljon se jaksaisi ei-opettajia kiinnostaa, joten sitten jaa kokonaan kirjoittamatta - ei siita tiskaamisesta, pyykin pesusta ja pihan haravoimisesta kovin paljon mielenkiintoista juttua irti saa.

Tassa nyt kuitenkin hieman tyotarinaa. Akatemia ei ole toistaiseksi juurikaan tarvinnut meikalaisen maksullista tyopanosta. Sen sijaan suurin osa tyopaivistani kuluu paikallisella alakoululla, jossa olen jo tullut henkilokunnalle ja oppilaille tutuksi. Olen tehnyt sijaisuuksia eskarista erityisopetukseen, tanaan sain olla puoli paivaa liikunnanopettajana :) Erityisopettajana ollessani tuli samalla leikattua luokkalemmikki-kanin ylipitkat kynnetkin, joten paivat voivat tuoda eteen vaikka mita! Ja todellakin, sijaisena voi paasta kokemaan mita erilaisimpia, taysin uusia kokemuksia! Viime viikolla olen ollut erityisopetuksessa kiertavana sijaisena, ja olen kiertanut koko oppimisen kaaren. Reitti kulki lukiolta ylakoululle ja sielta alakoulun kautta paivakoti-ikaisten erityisopetukseen. Tuon paivan oppilaiden joukossa oli kehitysvammaisia, autistisia, tunne-elaman hairioisia ja mita kaikkea muuta joukkoon mahtuikaan. Seuraava paiva piti olla jotakuinkin samanlainen, joten "kivana" yllatyksena sain valita aamulla lukiossa opetanko algebra 1 vai 2 -kurssia! Paadyin tuohon ykkoseen, eli ratkaisemaan yhtalosta kuvaajan kaltevuusastetta ja y-akselin leikkauspistetta - kakkonen olisi ollut neliojuurilla kertomista ja jakamista. Loppupaiva onneksi meni paremmin. 

****
Vaikka lapseton olenkin, on keskustelut Suomen ja Amerikan valisista eroista mielenkiintoisia, mita raskaus- ja aitiys-tarinoihin tulee. Suomessa on pari ystavaa raskaana ja heidan tarinoitaan olen netitse seurannut, taalla olen tyopaikalla jutellut parin odottavan aidin kanssa. Aitiysloma on taalla maksimissaan 3kk, vahemmankin lomaa voi pitaa jos taloudellisista syista moinen ratkaisu on tarpeen. Minimiaika, joka tulisi olla kotona, on kaksi viikkoa. Ja kylla, paivahoidossa on tallakin hetkella 2-vuotias lapsi, joka on aloittanut hoitoputkensa kahden viikon iassa! Tasta voisi jatkaa kuluihin (sairaala-aika, vakuutus ei kaikilla korvaa kaikkea, vaan osa laskusta jaa itselle hoidettavaksi) ja baby showereiden tarkeyteen (lahjoina saadaan usein tarpeellisia tavaroita - kaikki taytyy hankkia ja maksaa muuten itse ja  se on kallis pieti se). Varmasti muitakin nakokulmia olisi, tassa vaan esimerkkia keskusteluista, joita olen taalla naisten kanssa kaynyt.

****
Oikein hyvaa alkanutta marraskuuta kaikille! Taalla seuraavaksi juhlitaan kiitospaivaa, ja kaupoissa soi jo joululaulut. Mustan perjantain ale-tarjouksia en ole viela missaan nahnyt ;)