Ajokortti on nyt taskussa! Tai lähinnä lompakossa on väliaikainen paperilappunen ennen kuin virallinen kortti saapuu postissa. Mutta nyt saan ajaa autolla ihan yksin ilman aikuisen valvovaa silmää!

Ajokokeesta en hiiskunut kenellekään mitään ennen kuin se oli ohi. Olin nimittäin satavarma, etten pääse ensimmäisellä yrittämällä läpi. Olisin jättänyt yrityksestä mainitsematta miehellekin, mutta jonkun oli istuttava auton kyydissä, jotta sain ajaa paikallisen hiihtokeskuksen parkkipaikalle, josta testi aloitettiin.

Hiihtokeskuksen parkkipaikalla on oransseja tötteröitä aseteltuna kolmea testiä varten. Tämä ensimmäinen osuus on läpäistävä ennen kuin voi päästä varsinaiseen ajokokeeseen. Virhepisteitä saa kertyä korkeintaan kuusi, jos määrä ylittyy koe on hylätty. (Alueella ei saa käydä harjoittelemassa omin päin etukäteen.)

Auton "kuntotarkastuksen" jälkeen ensimmäinen testi oli ajaa kohti maassa olevaa punaista viivaa ja pysähtyä n. kahden jalan (60cm) päähän - ei liian kauas eikä liian lähelle. Ikkunasta ei saanut katsoa. Tämän jälkeen tuosta paikasta auto piti peruuttaa parkkiruutuun, ja parkkeerata niin että auton perä on mahdollisimman lähellä ruudun takareunaa. Viimeinen off road testi oli taskuunparkkeeraus, tämä oli se syy miksi jännitin ihan mielettömästi koko testiä ja miksi aamulla en uskaltanut syödä enkä juoda yhtään mitään: en ole 16 vuoteen taskuunparkkeerannut autokoulun ohjeiden mukaan... Ja jokaisesta auton asennon korjauksesta napsahtaa virhepiste, auto täytyy saada sille laskettuun parkkitilaan vain pelkästään peruuttamalla (auton mitta + kuusi jalkaa). Tästä niitä virhepisteitä sitten ropisikin meikäläisen paperiin, mutta maaginen kuuden raja ei kuitenkaan tullut täyteen.Testaajanaiselle sanoinkin tulosten jälkeen, että tämä oli se vaihe, jonka tiesin menevän pieleen. Sainpa sitten taas oppitunnin amerikkalaisesta positiivisen ajattelun voimasta - sitä samaa, mitä oma mies aina pauhaa. Totesin vaan, että me suomalaiset odotamme aina pahinta :D Mies kauhisteli, että ihanko oikeasti menit niin sanomaan? Kyllä.

Ajokoe olikin sitten ihan kohtuumukavaa ajelua, selitin samalla (kädet viuhuen) Suomen ja Yhdysvaltojen eroja autokoulun, katsastuksen, liikenteen jne. suhteen. Virhepisteitä saa kertyä ajon aikana max. 25. Ihan puhtailla papereilla en selvinnyt, mutta pisteitä kertyi "vain" reilusti alle kymmenen. Ajokokeeseen kuuluu, että testaajan pyynnöstä on laitettava radio/tuuletin päälle ja pois päältä, ja jossain vaiheessa on suullisesti selitettävä, mitä tehdä välttääksesi nokkakolarin tilanteessa, jossa vastaantuleva auto ajaa kohden omalla kaistallasi. Tätä ei tarvitse demonstroida - näin tätä painotettiin, kun ohjeita annettiin.

Läpimenneen kokeen jälkeen sain hienon sertifikaatin (olisi pitänyt nappaista kuva, enpä silloin hoksannut) Secretary of Statelle vietäväksi. Mentiin miehen kanssa tuonne SoS:iin saman tein, sillä muuten tarvitsisin edelleen aikuisen valvontaa ajaessani. Virastossa täytettin kaavake, annettiin ajokokeen sertifikaatti ja harjoittelulupa virkailijalle, joka kirjoitti minulle uuden väliaikaisen ajokortin. Sitten hän nappasi kuvan korttia varten, valitettavasti tuleva korttisi kuvasi kera näytetään sinulle näyttöruudulta - edelleenkään en tykkää tippaakaan nähdä omaa naamatauluani valokuvissa. Lisäksi olin ajatellut, että jos kovin pynttäydyn kuvaa varten, reputan ajokokeen saletisti. Niinpä laitoin yksinkertaisesti hiukset kiinni ja vain vähän meikkivoidetta naamaan finnien peitoksi, siltä varalta että kuva napataan.

Tässä vielä pdf-muodossa virallinen ajokokeen opas.

Lopuksi lukijan toive, Kultu Kimallus jotakuinkin kokonaan. Kuva nappaistu tänä aamuna, joten lasit ovat vielä ihan huurussa/kasteessa.

Lainasin Johannalta idean ripustaa taustapeiliin Elokerjuun helavyö-kaulakorun, jota ei nyt tässä kuvassa näy.