Tänään on pilvinen päivä, joten nyt malttaa istahtaa koneen ääreen siksi aikaa, että ehtii päivittämään kuulumisia. Eilen olikin etupihalla auringonpaisteessa varmaan lähemmäs +20C, joten tuli kukkapenkit siistittyä - nyt sitten odotellaan, että mitä noista kasvinaluista oikein tulekaan, lehdet on jo hyvällä reilun viiden senttimetrin alulla.

****

Reissu takaisin sujui ihan hyvin, "pää pystyssä kohti uusia seikkailuja" -periaatteella. Ennen lentoa viivähdin hetkisen Etelä-Suomessa, jotta näki taas ystäviä ja ehti vaihtaa kuulumisia kahvikupposen äärellä. Kaisulle vielä kiitokset majoituksesta ja taksipalvelusta jälleen kerran!

Ensimmäisen kerran lensin tämän reissun Nykin kautta. En tiedä, onko esim. Seiska jo jakanut tämän tärkeän tiedon teidän kanssanne, mutta samassa koneessa Nykkiin työasioissa tulivat Kurre "Jäit sateen taa" vaimonsa Kirsi "Miss Suomi -92" Syrjäsen kanssa. Pukeutumisesta päätellen D & G on tällä hetkellä kova sana...

Tottakai taas kerran (kuten aina meikäläisen tuurilla), kun olin saanut koneessa tavarani paikoilleen ja istahdettua alas, joku haluaa minun vaihtavan istumapaikkaa. Ilmeisesti olen päällepäin jotenkin "helpon" näköinen, sillä valehtelematta näin minulle käy joka lennolla - aina edes sitä suostumusta paikan vaihtoon ei edes minulta kysytä, vaan istumapaikkani on jo jonkun muun takamuksen alla koneeseen tullessani. Noh, vaihtokauppa oli oikein onnistunut; vierustoveriksi tuli komea mies (tietääko kukaan onko Sami Hyypiällä veljeä?), joka vielä Nykin kentälle saapuessamme kehui minua hyvästä torppauksesta ja antoi matkalla lukemansa pokkarin minulle. :D

Finnair näyttää koneessa lennon aikana kaksi elokuvaa. Miten sainkaan aikaan sen, että kun matkalla kentälle puhuimme Kaisun kanssa intianenglannin ymmärrettävyydestä (ja sen puuttumisesta), toisena elokuvana oli Oscareita kahminut Slummien miljönääri! Vaikeasta kielestä (ilman tekstitystä tietenkin) huolimatta ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva!

Epäilyksistäni huolimatta oli kuin olikin niin, että Green cardia vilauttamalla pääsin maahan takaisin ongelmitta. Hassua, että JFK:n kentällä maahantulotarkastus oli huomattavasti nopeampi ja helpompi kuin Detroitissa. Matkalaukut sain jättää jo silloin seuraavan aamun lentoa varten (ja näin ei olisi ilmeisestikään kannattunut tehdä), ja niinpä AirTraininiin mennessäni tavaraa ei ollut paljoa mukana. Junalla hotellien sukkulapalvelun luo - tuli se auto minua noutamaan, vaikka pienoisia kommunikaatio-ongelmia puhelimessa olikin.

Hotelli oli yksi lukuisista lentokenttähotelleista, edullinen ja ihan ok. Huoneeseen päästyäni hyppäsin suihkuun, enkä muistanut ettei minulla käsimatkatavaroissa ollut mukana kampaa, harjaa tai mitään muutakaan tarpeellista. Miestä piti etukäteen varoittaa puhelimessa, että huomenna kentällä on haettavissa todellinen luonnonlapsi :D. Aamupalan ehdin napata juuri ennen sukkulan lähtöä kentälle, paistoin jopa itselleni ihanan vohvelin (oli liikaa toivottu, että sen kanssa olisi saanut tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa - piti tyytyä vaahterasiirappiin).

Detroitissa sitten paljastui tuo matkalaukkuongelma, kun laukkuja ei tullutkaan karuselliin pyörimään vaikka tunnin varmaan niitä odottelin. Ei muuta kuin toimistoon kyselemään kassien perään, mutta onneksi selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä ja laukut löytyivät jostain takahuoneesta. Kerran Suomeen päin tullessa on laukut jääneet matkan varrelle ja se oli kova pala kentällä tuliaisia odottaville kummilapsille. Ilmeisestikin laukut olisi pitänyt tuoda kentälle vasta aamulla ennen lentoa; virkailijalta tästä asiasta kysyin ja toimin saamieni ohjeiden mukaisesti.

Kotona odotti kaksi onnellista koiraa, toinen vaan kovin karmaisevassa kunnossa. Nyt sitä alkaa jo tuohon Nekun säälittävään trimmiin tottua, aina ajoittain sydäntä kirpaisee kun rassukka on niin rumaksi ajeltu. Eläinlääkäristä haettiin eilen korvatipat tulehdukseen, joten *koputtaa pöytää* nyt pitäisi kaiken olla kunnossa.

****

Huomenna on toivottavasti poutapäivä, tarkoituksena olisi mennä Leslien ja koirien kanssa paikalliseen osavaltion puistoon lenkkeilemään. Tosin jos anoppi eilen otti sen uuden koiran, en tiedä miten se muuttaa meidän suunnitelmia - Leslien kun piti viedä Grant äidilleen hoitoon siksi aikaa.