On taas paivitys jaanyt pidemmalle tauolle, tyo on pitanyt kiitettavan kiireisena koko kolmen kuukauden sijaisuuden ajan. Nyt on viimeinen tyoviikko alkamassa, ja haikein mielin jatan "luokkani" seka tyotiimini. Lapset ovat toki ihan riemuissaan,kun saavat oman opettajansa takaisin :D

Vappua juhlistelen yksin kotosalla. Mies lahti jalleen kerran kalastusreissulle, autotallissa on nyt pakastimen taydelta kalaa! Mies on ollut joka viikko kalastusreisulla pari paivaa... Tassa nyt kuitenkin vapun kunniaksi muutama kuvanen, pari kuvaa siita jo aikoja sitten luvatusta latkapelista seka pari eilen rapsaistya toivekuvaa.

Maaliskuun puolella kavaistiin siis katsomassa RedWings vs. Penguins -matsi. Kuten edellisilta kerroilta olette kuvista nahneet, meikalaisella on aina ollut joku lippu tms. mukana, talla kertaa mukaan tuli itsetehty plakaatti:

Filppulalla oli ollut edellisena paivana synttarit. Tuon kanssa sitten menin Punasiipien maalin taa heilumaan lammittelyn aikana (kuten kaikki muut 17v. Valtterin peraan kuolaavat teinitytot... :D - tosin allekirjoittanut ei kuolaa VF:n peraan, nimmari riittaisi).

Maalin takana plakaatin kanssa heiluminen tuotti tulosta:

Saatiin virallinen harjoituskiekko :)


Kotijoukkue lammittelee


Vierasjoukkue hengailee

Siskonpojan suosituksesta tahan matsiin liput tuli aikoinaan ostettua, ja pelia seurattiin koko rahan edesta! Jannittava matsi kuin mika! Jatkoajan jalkeen seurasi akkikuolema.


Redwings on jalleen talla kaudella edennyt playoffseihin, mutta uusia lippuja ei ole tullut viela ostettua mihinkaan peliin. Kaly koittaa kovasti houkutella Tigersien baseball-ottelua katsomaan, mutta ma kuulun niihin harvoihin etelapohjalaisiin, joita ei edes pesapallo kiinnosta. Lisaksi tyokaveri, joka on latkaihmisia, kertoi juuri olleensa baseball-kauden avausottelussa ja sanoi, ettei ole ikina ollut seuraamassa niin pitkastyttavaa pelia. Ehka mulle riittaa baseball-kokemukseksi kavaista joku viikonloppu tuossa naapuripuistossa, jossa joku nappulaliiga pelaa.

****
Sitten ne toivekuvat. Eras lukija pyysi Sheldonin kuvia, joten eilen kokeilin uuden droidini kameraa, tassa tuloksia:




Kuvan kaveruksilla on toukokuulla merkkipaivien vuoro. Takapiru tayttaa 3v. (ei ikina uskoisi, tuntuu etta se on kovinkin pentu, kun mikaan oppi ei mene perille, ja toisaalta se on raastanut mun hermoja huomattavasti pidemman aikaa...). Sheldonin syntymapaivasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta jos lasketaan loytymishetken ika'arviosta taaksepain, 1v. pitaisi tulla tayteen suunnilleen samoihin aikoihin kuin Ainon 3v. Kuva kasvatti kissan koon lahes beaglen kokoiseksi, mutta omaan silmaan tuo nayttaa melko pienelta vuoden vanhaksi?

Sheldon on kovin vaikeasti ymmarrettava ja jaksettava (kuten loytajansakin) kissa. Alunperin taalla ollessaan se oli mita ihanin, ja uudessa kodissa halusivat siita eroon, kun se kavi ihmisten paalle. Valitettavasti tuo paallekayminen jatkuu taallakin, kohteena olen mina. Shelly saattaa hypata syliin kehraamaan, ja yhtakkia kay salaman lailla kimppuun kuin sika limppuun. Samoin jokainen kielto saa saman hyokkaysreaktion aikaan. Ystavani sanoo hyokkailyn johtuvan nuoresta iasta, ja mina sanon, etta jos se olisi koira, se olisi lopetettu nuoresta iasta huolimatta aggressiivisuuden vuoksi. Taalla kisu kuitenkin edelleen asustaa, ja sita hemmotellaan hyvilla ruoilla ja kaikella muulla mahdollisella. Jatko on kuitenkin auki, ma olen ihan neuvoton, mita tuon kanssa tehda. Vesisuihkut, kiljahtelut, raminapurkit sun muut ei tuota hetkauta, kunhan mulkoilee paalle tyyliin "Haist' kukkanen". Ideoita ja hyvia neuvoja kenellakaan?