Aikaisemmissa teksteissä on tullut lähinnä esille nuo byrokratian kiemurat ja muita epäkohtia, jotka tietenkin ajatuksissa nakertavat - onhan tuolla tarkoitus asua ja pärjätä. Mutta enhän minä tähän urakkaan olisi lähtenyt, ellen näkisi tuossa maassa mitään hyvää. Tuo hyvä on vaan jäänyt vähän vähemmälle huomiolle tässä paperisotaan turhautumisessa. Tänään sain muistutuksen siitä, miksi on kivaa ja mielenkiintoista muuttaa:
Ihmiset. Onhan se pinnalliselta tuntuvaa tuo kanssakäyminen ajoittain, mutta miten kiva on, kun kaupan kassat ja myyjät aina tervehtivät ja kysyvät mitä sinulle kuuluu, kerro jos voin jotenkin auttaa. Ventovieraiden kanssa voi jutella niitä näitä ilman, että siinä on mitään outoa. Tuttavat ja ystävät tarjoavat apuaan - moni minulle vieras miehen ystävä olisi ollut valmis ajeluttamaan minua ympäri Michigania ostoksilla, jos olisin vain sanonut ok. Ja onhan se ihan kiva, että tunteistaan voi puhua ihan rehellisesti ääneen, pohjalaisena kun on tottunut hyvin pitämään kaiken sisällään. Erilaisuutta ei huomata, sillä kaikki ovat omalla tavallaan erilaisia. Täällä Suomessa pari vuotta sitten huomiota herättäneet Crocs-kenkäni eivät saa amerikkalaisilta "Hyi olkoon"-reaktiota, suurin osa ei edes kiinnitä huomiota siihen, mitä jaloissani on. Täällä hattuhyllylle jäänyt vaaleanpunainen olkistetson on myös viety jo odottamaan, siellä kukaan ei moista noteeraa. Pukeutumisella jos haluaa ihmisten huomion, on sen oltava jotain todella erikoista.
Shoppailu. Valuuttakurssi on tällä hetkellä hyvin otollinen ja Amerikka on laajojen valikoimien ja halpojen hintojen maa muutenkin. Tässä pari lempipaikkaani:
Great Lakes Crossing - ostoskeskus Auburn Hillsissä. Käytäviä kuljettavaksi sen verran, että voi liittyä ostarilla toimivaan kävelykerhoon; yksi kierros ostarin ympäri sisätiloissa oli muistaakseni yli kaksi kilometriä.
Pieni pala yhtä käytävää:
Urheilu- ja ulkoiluliike. Tuolla vesistössä elelee eri lajisia ankkoja ja sorsia, mutta tässä yleiskuvassa eivät valitettavasti näy. Lisäksi samassa liikkeessä mielettömän suuri järviakvaario, jossa siis Michiganin järvien kaloja ja kilpikonnia (eivätkä ole mitään pieniä suloisia sinttejä).
Lisätään nyt kuitenkin ne linnut ja akvaario:
Ruokailualueella on lasten leikkipaikka, jossa nököttää mm. tällainen:
Ja tietenkin ostarin yhdessä päädyssä on useamman salin elokuvateatteri, kuvassa tosin napostelukiskat:
Birch Run - outlet myymälät, jossa kauppoja on satoja useamman korttelin alueella. Amerikkalaiset ajavat autolla myymälärakennukselta toiselle, tai käyttävät alueella kulkevaa vaunua. Nippu rahaa taskussa ja päivä kuluu kuin siivillä. Merkkitavaraa löytää edulliseen hintaan - voi kun pääsisi Hilfigerille...
Tälläisia rakennuksia on useita, kaupat myös talon "takana" tietenkin:
Kesä. Tivolit, Drive-In elokuvat, rannat ja grillaaminen :) Osavaltiolla on järvien rannoilla useita ihania puistoja, joissa on asvaltoidut pitkät pyöräreitit, mahdollisuus uida ja surffata, veneillä tms. sekä grillit ja ruokapaikat valmiina - tuot vain tarvikkeet. Pääsymaksu riippuu siitä, tuletko veneen kera vai ilman. Muistaakseni maksoimme $5 päivästä veneen kera.
Ei paras maisemakuva, järvi kameran takana, mutta tässä näkyy nuo grillit ja pöydät.
Drive-In elokuvat, oi miten ihania ja tunnelmaisia! Illalla, noin yhdeksän aikoihin kun alkaa hämärtää, starttaa ensimmäinen elokuva; elokuvia näytetään yleensä kaksi peräkkäin. Me käymme sellaisessa paikassa, jossa on kaksi eri puolta eli kaksi valkokangasta. Ensimmäisellä kerralla miehellä oli vielä avolava auto eli kylmälaukkuun juomat ja naposteltavat, lavalle pehmusteeksi/lämmikkeeksi makuupusseja ja peittoja ja kovaääninen lavan laitaan kiinni - olo oli kuin vanhasta 50-luvun jenkkileffasta :D
Tapahtumia riittää koko ajan. Milloin on tivolia tms. ja itsenäisyyspäivän ilotulituksiakin on parin viikon ajalle eri pikkukaupungeissa aina omansa. Tivolit pystytetään Suomen käytännöstä poiketen kaupungin kaduille, mikä oli joidenkin laitteiden kanssa hurjaa katseltavaa. Paikalla myös mies, joka oli valmis arvaamaan painosi, ikäsi tai lasketun aikasi (raskaana oleville naisille siis). Jostain kumman syystä en antanut arvata omaa painoani, mutta mies uhrautui ja siitä on työpaikalla muistona iso pehmolelu.
Tämä nyt ei ole hurja kuva: ruokakojuja ja liukumäki, ei mitään sen vaarallisempaa.
Ja tottakai suurimpana hyvänä puolena oma aviomies ja ystävät!
Tässä "Three Stooges"-henkistä poseraausta (kuulemma) ostarin hohtominigolfradalla, kuvassa hyvät ystävät Joel & Jamie sekä oma aviomies (keskellä).
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.