Olikohan se Lost vai mikä telkkusarja, jonka mainoksen sloganina oli "Everything happens for a reason"?

Itselläni on viime päivät olleet sellaista menoa, että oksat pois. Vappuaattona saimme kuulla, että isän syöpä on uusinut (GIST - gastrointestinaalinen stromaalinen tuumori). Tutkimusten jälkeen jäimme odottelemaan tietoa uuden leikkauksen ajankohdasta. Tänä aamuna luin äidin illalla laittaman viestin, että isä oli joutunut ensiapuun ja on nyt tälläkin hetkellä sairaalassa. Tilanne on aamuisesta rauhoittunut jonkin verran, ilmeisesti eilisiltaisiin oireisiin ei ollut syynä kasvain vain jokin muu. Isä kanssa juttelin tänään puhelimessa ja hän on ihan hyvillä mielin ja kohtuukunnossa.

Tämä alkaa vain olla melkoisen pelottavaa fatalismia tai jotain. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen en lähtenyt hiihtolomalla Jenkkeihin. Yleensä olen tilannut lipun jo ennen joulua ja reissua on voinut kuumeisesti odotella siitä lähtien. Tänä vuonna päätin jättää tuon reissun tekemättä kesken olevan viisumiprosessin vuoksi ja hiihtolomalla olikin sitten isoäidin hautajaiset. Viisumin piti olla selvä juttu tässä keväällä ja lentoliput piti tilata kesäkuun alkuun. Viisumiprosessi venyy ja vanuu ja nyt sitten isän tilanne on mikä on. Alkukesän olen siis kotona vanhempien apuna. Onko tämä puhdas sattuma vai onko kyseessä jokin muu ilmiö, mikä?

Nyt odottelemme tietoa leikkauksen ajankohdasta ja toivomme, että isä toipuisi tulevasta koitoksesta vähintään yhtä hyvin tai paremmin kuin kolme vuotta sitten.