Suoritinpa tassa taannoin debyyttini sijaisopettajana. Argh, mika paiva! Enpa ole ikina jannittanyt opettajan tyota niin paljon kuin tuona aamuna tyhjassa luokassa istuessani. Kadet tarisivat selatessani kahta kansiollista ohjeita, koulun kayntantoja eri tilanteissa ja selatessani opetettavia asioitani (matikkaa, jesh; social studies ja Michiganin alkuperaiskansat - ei ihan vahvimmalla pohjalla....) Kaiken lisaksi koululaiset viettivat sadannen koulupaivan kunniaksi juhlaa, joten oppilaat olivat aarimmaisen levottomia ja tunnit menivat toisten vaatetusta ihaillessa (oppilaat olivat pukeutuneet kuin satavuotiaat), pulkkamaki-reissua odottaessa ja siita toipuessa, erikoisvalipalaa miettiessa jne. Pitka koulupaiva minulle ilman valitunteja, ruokataukoa saati etta olisi vessaan ehtinyt paivan aikana!

Kotiutuessani piiitkan ja stressaavan paivan paatteeksi minua lohdutti ajatus, etta mies oli tehnyt smoothien jaakaappiin minua odottamaan, ja istahtaisin koneen aarelle katsomaan suomalaista televisio-ohjelmatarjontaa ja nautiskelisin marjapommista siin samalla. Kas kummaa, kotiin tullessani ruokailutilan lattialta loytyi xylitol-purkkapaketin jaanteet, ilman purukumin palastakaan! Miten tama oli mahdollista, sita en ymmarra vielakaan, silla purkkapaketti oli keskella ruokapoytaa ja kaikki tuolit poydan ymparilta olivat visusti poydan alla! Eipa ole ensimmainen kerta, kun ihmekoira Aino minut kyseenalaisilla taidoillaan yllattaa. Ei muuta kuin soitto miehelle, etta etsii elainlaakarin (paikallinen ei ole auki joka paiva, ja sulkee ovensa iltapaivalla) ja silla valin mina yritan saada Ainoa oksentamaan purkat pihalle. Tama olkoon samalla tietoiskuna kaikille koiranomistajille: xylitol on jo pienena maarana tappavan myrkyllinen koirille, silla se laskee verensokeriarvon liian alhaiseksi. Koira tarvitsee siis glukoosia (tippa suoneen) ja ehdottomasti elainlaakarin hoitoa.

Marraskuussa ostin itselleni navigaattorin, joka viimeistaan tassa vaiheessa oli ostohintansa arvoinen. Kaikki koirat autossa ja navigaattorin ohjaamana pikkuteita pitkin 24h auki olevaan elainsairaalaan. Pikkukoirat piti ottaa mukaan, silla halusin pitaa molempia silmalla - enhan voinut tietaa, oliko jompikumpi halunnut osansa Ainon ryostosaaliista. Aino, ihme kylla, ei missaan vaiheessa nayttanyt sairaalta tai pahoinvoivalta. Oksennus tuli vihdoin elainlaakarin toimenpidehuoneessa (elainlaakarin siivottavaksi), ja toivon mukaan samalla osa xylitol-maarasta poistui elimistosta. Verensokeriarvo oli hieman normaalia matalampi, mutta koska purkkaa oli mennyt mahaan koko paketillinen, koiran tilan saatettiin odottaa heikentyvan. Aino jaikin sairaalaan yon yli tarkkailtavaksi ja sokeriarvoa mittailtiin parin tunnin valein aina seuraavaan paivaan saakka.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koiran tila ei missaan vaiheessa romahtanut, ja pysyvia vaurioita xylitolista ei tullut (maksa-arvotestit tehtava 24-36h tunnin kuluttua myrkytyksesta). Nyt vain mietin, mihin se purkkapaketti oikeastaan on joutunut? Aino kayttaytyi koko ajan niin kuin mikaan ei olisi vialla (ja kyseessa on tappava myrkky), purkkapaketin kaareet loytyivat lattialta jarsittyina, mutta missa on itse purkkapalat - niita en ole nahnyt missaan (paitsi elainlaakarin toimenpidehuoneen lattialla oli jotain valkoisia suikuloita).

Ainolla on siis alunperin ollut yhdeksan henkea, nyt niita on jo jonkin verran vahemman. Koira on itselleen ja toisille koirille vaarallinen tempauksineen, mutta onneksi kaikki kolme ovat kunnossa *koputtaa puuta*.

****

Taalla on ollut ihanan kevaista viime paivina, kunnes sitten eilen ja tanaan lumisateet ja kylmemmat ilmat palasivat maisemiin - varmaan sielta Suomesta? Etupihan lumet olivat jo melkein sulaneet ja auringonpaisteessa lampoasteitakin oli jo helmikuuksi nahden kivasti, +7C. Ihmiset olivat lenkkeilemassa t-paidoissa ja shortseissa; nyt kaikkialla on taas valkoista ja kylmaa. Plaah.