Aina välillä oikein yllättyy, kuinka kiireinen sitä voikaan olla oikeastaan tekemättä yhtään mitään. Blogipäivitykset ovat jääneet vähemmälle, päivät ovat kuluneet lähinnä arkijutuissa, välillä olen saanut jopa otettua askeleen tai pari eteenpäin talon remontoinnissa: keittiön yläkaapit on valmiit ja paikoillaan, vihdoin löysin oikeanmittaiset verhotangon pidikkeet makuuhuoneeseen ja siirtolavakin ilmestyi talon pihaan maanantaina - nyt pitäisi vaan ruveta täyttämään sitä miehen tavaroilla (mutta mies haluaa käydä tavaransa itse läpi ja lajitella ne *huoh*; taas kestää.)

WESin suhteen voin todeta, että ei todellakaan syytä nuolaista ennen kuin tipahtaa, Vaasan paperit eivät ole vieläkään kirjautuneet vastaanotetuiksi! Missä lienevätkään, ovat nyt olleet matkalla parisen viikkoa ja niin kauaa ei postin kulku kestä. Odotellessa olen koettanut hakea jos jonkinmoisia töitä, mutta kiven takana ovat. Milloin olen ylikoulutettu ja milloin alikoulutettu; mikähän olisi sitten täkäläisittäin se minulle sopiva työ?

****

Lauantaina olin viettämässä erään suomalaisnaisen valmistujaisia (kiitos kutsusta!). Ei vielä ole hanskassa ajatus, että voin oikeasti puhua täällä suomeakin! Juhlaseurue oli ihanan kansainvälistä: väkeä oli ihan ympäri maapalloa, mutta jokaisella oli kokemuksia suomalaisista tai jopa Suomesta. Ja tietty joukossa oli sitten ihan meitä "aitoja" suomalaisiakin, jotka olemme Suomessa syntyneet ja sieltä tänne muuttaneet.

****

Samaisena lauantaina, mutta eri paikassa, näin elämäni ensimmäisen kerran ihan aitoja amisheja! Kaksi nuorta naista oli liikkeellä suuressa erätarvikeliikkeessä, seurueeseen kuului myös yksi nuori mies (olisiko ollut jomman kumman tytön sulhanen?). Värikkäät asut, tytöillä lila ja violetti mekko valkoisen päähineen kera, mies oli pukeutunut taivaansinisiin housuihin ja vaaleanvihreään paitaan. Nuoresta iästä (olisiko ollut reilu 20v.?) huolimatta parta oli jo komeissa mitoissa. Jotenkin tuo amishien elämä on ulkopuolisen silmin hyvin kiehtovaa ja haluaisin oppia siitä enemmän ja päästä joskus käymään amish-kylässä.

****

Tänään käytiin kälyn kanssa kävelyllä sotaveteraanien hautausmaalla. Kiehtovaa katseltavaa, kaunis paikka ja moni kivi kertoi pienen tarinan kyseisen ihmisen elämästä. Olisikohan se ihan hirmuista napata muutama kuva tuolta paikasta?

****

Halloween on täällä! Tai vasta lokakuun lopulla, mutta kauppojen hyllyjen välissä liikkuessa voisi kuvitella muuta. Eilen oli miltei pakottava tarve ostaa naamiaisasu, ulkovaloja ja muovisia kurpitsoja, mutta kaupan hyllylle jäivät. (Mainos: lasten asu $20, aikuisen $35.) Tänään piti ostaa edes vähäsen Halloween-karkkeja naposteltavaksi.

****

Lokakuuhun saakka täällä kotipitäjässä on meneillään renessanssifestivaalit. Käyntilistalla olisi myös omenatarha/cider mill sekä CarryNation festival. CNF on ilmeisestikin kieltolakia kirveen kanssa kannustaneen naisen muistoksi vietettävä juhla. Nämä kun lisätään syyskuun puolivälissä alkavan Suomi-koulun kanssa tehtävälistalle jo siinä olevan talon suursiivouksen ja remontin kanssa, niin johan voi taas todeta kiirettä riittävän.