Odotellaan väkeä saapuvaksi.
Alkumaljoja hakemassa.
Eilen vietettiin työporukalla ja hyvien ystävien kesken Suomirock-iltaa ja samalla minun läksiäisiäni. Satun kuulumaan siihen onnekkaaseen joukkoon, joka voi työkavereita nimittää myös hyviksi ystäviksi - olemme paljon tekemisissä töiden ulkopuolellakin ja nämä hyvät ystävät ovat olleet läsnä monissa tärkeissä elämän hetkissä. Läksiäis-osuutta ei tullut juuri etukäteen mietittyä, sitä kun pyrkii sulkemaan pois mielestään edessä häämöttävän väistämättömän. Iltaa vietettiin nauttien suomalaisesta ruoasta ja juomasta sekä tietenkin suomalaisesta musiikista! Ruokatarjoilua oli kerääntynyt äärettömästi, joten herkuista nautittiin kolmessa osassa: lämmin ruoka, jälkiruoka ja vielä kahvipöydän antimet.
Karjalanpaistia, perunaa, porkkanalaatikkoa, salaattia, HK:n sinistä, leipäjuustoa, munajuustoa, karjalanpiirakoita ja munavoita, sinihomejuustoja ja hapankorppua jne.
Vispipuuroa, vaniljavaahtoa, karpalokiisseliä, vaniljajäätelöä, piimää ja talkkunaa, juustot jne.
Salmiakkisitruunatäytekakku, puolukkapiirakkaa, suklaata yms.
Illan yhteislaulua ohjasi ja tunnelmaa oli luomassa DJ Karvanoppa.
Ensimmäiset laulut laulettiin jo ennen lämmintä ruokaa.
Ilta oli iloinen ja täynnä menoa ja meininkiä. Haikeilta hetkiltäkään ei vältytty (läksiäisosuus ja minulle pidetyt puheet ja omistetut kappaleet saivat silmät täyttymään kyynelistä). Mutta pääpaino oli hauskanpidolla ja hulvattoman hauskalla yhdessäololla! Minulle oli askarreltu ihana sini-valkoinen kruunu kreppipaperikukkasista - hetken totuttelun jälkeen se pysyi päässä hyvin; vaikea hetki oli ruokailun aloittaminen tuo päässä, kun ei oikein voinut kumartua ja katsoa mitä on tekemässä. Olisi ollut nolo (mutta varmasti muistettava) alku illalle, jos kaunis kruunu ja herkullinen karjalanpaisti olisivat päättäneet kohdata toisensa hämyisessä huoneessa.
Kiitokset kaikille saamistani lahjoista, sekä Marimekon raitapaita että Kalevala koru tulevat varmasti ahkeraan käyttöön.
Minua jäi harmittamaan, etten osannut pitää kunnon kiitospuhetta. Eteläpohjalaiset eivät pahemmin ajatuksiaan ja tunteitaan ääneen sano, ja yksi syy siihen taitaa olla se liikutuksen tunne, jonka moinen saisi aikaan. Jos olisin sanonut kaiken sen, mitä olisin halunnut, en olisi kyennyt sanomaan kuitenkaan mitään itkultani.
Kiitokset kaikille yhteisistä työvuosista. Kanssanne on ollut ilo tehdä töitä, ja yhdessä on selvitty huumorilla, toisiamme kuunnellen ja kannustaen monenmoisista tilanteista. Uudet työtoverini, olisin mielelläni työskennellyt teidän kanssanne pitempäänkin. Loistoporukka koko meidän työyhteisö!
Soili ja Timo, Leena ja Eero: Kiitokset teille kaikille! Olette olleet minulle konkreettisena apuna monesti ja henkisenä tukena varmasti vielä useammin. Hädän hetkellä olen saanut turvata teihin, ja tuntea että asiat järjestyvät. Toki mukaan mahtuu paljon iloisempia ja hauskempia hetkiä - vanha sanonta jaetuista suruista ja iloista pitää kyllä paikkansa!
P.S. Anteeksi, ettei tähän ole laittaa kuvaa - niistä tuli melkoisen hulvattomia :D
Lea: Kiitos sinulle! Ihailen aina suunnattomasti sinun lempeää ja kärsivällistä luonnettasi. Kanssasi on ollut mukava viettää kahdenkeskisiä juttutuokioita työpäivän päätteeksi asiasta kuin asiasta.
Anne: Vaikka työyhteisömme sinut menettikin ja edelleen sinua ikävöi, onneksi ystävyys ei loppunut työpaikan vaihtumiseen. Oli hienoa, että joku sai aina "tämänikäisen naisen" liikkeelle, jotta ei tulisi niitä ikään kuuluvia vaivoja... Sauvakävelyreissut olivat terapeuttisia, ja monen päivän kohokohta. Tsemppiä hääjärjestelyihin, nauttikaa siitä taianomaisesta päivästä! Väinölle rapsutuksia.
Katja: Sielunsiskoni ja työparini, kuinka monesti olenkaan ihaillut sinun suoruuttasi ja vahvuuttasi. Yhteiset työvuotemme ovat antaneet minulle paljon, samoin ystävyytemme. Lahjakkuutesi ja energiasi ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua, kiitos että olen saanut nauttia niiden hedelmistä!
Kaisu: Paras ystäväni <3 Kuten jo ajat sitten miehelleni sanoin, jokaiselle pitäisi olla oma Kaisu. Valitettavasti Radio Aalto ei tarttunut ilmoitukseeni Täydellisestä naisesta, mutta tässä asioita, joita sinne kirjoitin: Väsymätön ja energinen kodin hengetär, pienten kaksosten äiti. Mahdollisista kiireistään huolimatta jaksaa yllättää ystävän itsetehdyllä simalla ja munkeilla sekä käydä kaupassa flunssaa potevalle. Ei vain täydellinen nainen, vaan Täydellinen ystävä!
Ilman sinua ja kannustustasi (sekä asettamasi rangaistuksen uhkaa ;) ) gradunikin olisi varmaan kirjoittamatta. Olet ollut tukenani ja turvanani vuosien ajan, olet kuunnellut huoleni ja jopa jaksanut kuunnella marmatuksenikin turhanpäiväsistä asioista. Tulen kaipaamaan sinua ja yhteisiä päiväkahvihetkiämme - maailmaa on huomattavasti helpompi parantaa hyvän ystävän, kahvikupposen ja kakkupalan kera. Kuka nyt kävelee kanssani 17 kilometriä naapurikuntaan kierreranskisten vuoksi?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.